JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Dingo on vuonna 1983 perustettu rock-yhtye, joka rikkoi aikanaan kotimaisen populaarimusiikin myynti- ja yleisöennätyksiä ja nostatti poikkeuksellisen voimakkaan fani-ilmiön. Alkuperäinen yhtye hajosi vuonna 1986, mutta se on sittemmin tehnyt lukuisia paluita eri kokoonpanoilla ja yhtye jatkaa toimintaansa edelleen. Suosiolle on etsitty selityksiä 1980-luvulta alkaen ja ilmiö on säilyttänyt ajankohtaisuutensa populaarin historiankirjoituksen parissa. Akateemisesti aihetta on kuitenkin tutkittu vähän, ja pyrin tutkielmallani tuomaan lisää tietoa paitsi Dingo-yhtyeen myös kotimaisen populaarimusiikkilehdistön historiasta.

Pro gradu -tutkielmani tarkastelee ja vertailee suomalaisessa musiikkilehdistössä muodostuneita presentaatioita Dingo-yhtyeestä. Aineistonani käytän kolmen keskeisimmän populaarimusiikkilehden eli Soundin, Suosikin ja Rumban julkaisuja vuosilta 1984–1986. Ajallisesti tutkielmani rajautuu jaksolle, jolloin alkuperäinen Dingo-yhtye esiintyi julkisuudessa ja johon niin kutsuttu dingomanian aika on liitetty.

Vertailemani lehdet jakautuvat perinteisen jaottelun mukaisesti niin kutsuttuihin pop- ja rock-lehtiin. Pop-lehdillä tarkoitetaan julkaisuja, jotka kirjoittavat lukijakuntansa oletettujen mieltymysten mukaisesti suosituimmista artisteista. Rock-lehdillä taas viitataan kriittisempiin ja syvällisempiin julkaisuihin, jotka suhtautuvat kaupallisuuteen ja sovinnaisuuteen kielteisesti ja odottavat arvokkaalta musiikilta tietynlaista aitoutta ja omaehtoisuutta. Tarkastelen yksityiskohtaisesti lehdissä käytettyä kieltä ja ilmaisuja paljastaakseni esimerkiksi kaupallisuuteen tai androgyynisyyteen liittyviä, 1980-luvulla suomalaisessa rock-kulttuurissa ilmenneitä asenteita ja arvoja. Keskeisimpiä metodejani ovat kriittinen lähiluku, diskurssien tulkitseminen sekä käsitehistoriallinen tarkastelu.

Tutkimuksessani osoitan, että myös Dingon tapauksessa lehtien presentaatiot mukailevat tyypillisiä pop- ja rock-lehtien eroja. Suosikki korostaa tyylissään yhtyeen suosiota, levymyyntejä sekä tähteyttä. Soundi ja Rumba taas suhtautuvat yhtyeen suosioon ja imagoon skeptisesti. Rock-lehtien välillä on kuitenkin selkeitä eroja. Soundi edustaa tiukempaa kriittistä linjaa ja tunnustaa Dingon arvokkuuden vain varauksin. Nuorekkaampi Rumba suhtautuu myös Dingoon joustavammin ja ymmärtää yhtyeen arvon yhtyeen tyylilajin omilla kriteereillä.