JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Piano on psykomotorista taitoa vaativa soitin, joten sen soittotaito ei synny ilman harjoittelua. Kaikenikäiset voivat halutessaan aloittaa pianonsoiton opiskelun joko erilaisissa julkisissa instituutioissa, niiden ulkopuolella tai itseopiskeluna. Lasten musiikilliset taidot kehittyvät heidän harjoittelunsa sekä vanhempien ja opettajan välisen aktiivisen yhteistyön tuloksena. Aikuisen taidot kehittyvät pääasiassa kovalla tahdonvoimalla ja kärsivällisyydellä. Vaikka aikuisten tilanne saattaa vaikuttaa haastavammalta, joissakin asioissa he ovat lapsiin nähden etulyöntiasemassa. Uuden harrastuksen aloittaminen ei siis ole koskaan liian myöhäistä.

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia haasteita aloitteleva piano-oppilas kohtaa pianonsoitossa ja millaisia pedagogisia käytäntöjä piano-opettajat käyttävät opetuksessaan. Olen tarkastellut työssäni erilaisia pianonsoiton opetuksen osa-alueita sekä erilaisia pianopedagogisia käytäntöjä, joita opettajat hyödyntävät opetuksensa aikana. Tutkielma on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa esitän aiemmin tehtyjä tutkimuksia tiiviisti samalla niiden johdonmukaisuutta arvioiden.

Tutkimuksista selvisi, että olisi otollisinta aloittaa pianoharrastus jo nuoremmalla iällä, jolloin lapsi on motorisen kehityksen kannalta merkittävimmässä iässä. Ihanteellisin tilanne olisi, jos lapsi on altistunut musiikille ennen pianoharrastuksen alkamista. Tulevaisuudessa se myös auttaa nuotinluvun harjoittelussa. Vanhempien rooli korostuu lapsen pianoharrastuksessa, sillä heidän tehtävänä on järjestää aikaa harjoittelulle ja olla lapsensa tukena pianoharrastuksen parissa. Vanhempien vähäinen panostus lapsen harrastamista kohtaan voi johtaa lapsen oppimishalun menetykseen ja pahimmillaan jopa masennukseen. Aikuiset kokevat soittaessaan pääasiassa samoja vaikeuksia kuin lapsetkin. He ovat kuitenkin fyysisiltä ominaisuuksiltaan huomattavasti lapsia edellä.

Iästä huolimatta pianonuottien lukeminen koetaan kuitenkin haastavaksi sen moniäänisyyden vuoksi. Tämän taidon opetteleminen olisikin hyvä aloittaa vasta silloin, kun musiikki on sisäistynyt soivaksi mielikuvaksi soittajan päässä. Ulkoa opettelua helpottaakseen teokset voidaan jakaa pienempiin osiin ja suurella harjoittelun määrällä teokset voidaan oppia lihasmuistiin. Oikeaoppinen soittoasento ja tekniikka on havaittavissa silloin, kun soittaminen tuntuu vaivattomalta oikeiden lihasten tehdessä töitä. Soittoteknisiin asioihin tulee opettajan kiinnittää tarkemmin huomiota oppilaskohtaisesti. Kaikille oppilaille eivät toimi samanlaiset opetustavat, joten oppilaille tulee luoda ohjeet huomioimalla heidän yksilölliset tarpeensa. Harjoittelun tulee olla aina päämäärällistä ja ohjelmistoa valittaessa tulee huomioida oppilaan taitotaso sekä kappalemieltymykset.