JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Sosiaalinen media on nykypäivänä vahvasti läsnä ihmisten arkielämässä ja sen hyödyntäminen on aktiivista myös opettajien keskuudessa. Sosiaalisen median eri alustoille, kuten Facebookiin, Instagramiin ja Twitteriin, onkin rakentunut opettajien välisen vuorovaikutuksen myötä opettajien digitaalisia käytäntöyhteisöjä. Opettajien digitaaliset käytäntöyhteisöt luovat opettajille täysin uusia ammatillisen kehittymisen ja itseohjautuvan oppimisen mahdollisuuksia. Vaikka opettajien digitaaliset käytäntöyhteisöt ovat jo merkittävä osa-alue opettajien työelämässä, ei aiheesta tehty tutkimustieto kuitenkaan ole vielä kovin yhtenäistä tai systemaattista.

Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä ovat opettajien digitaaliset käytäntöyhteisöt sekä millaisia etuja ja haasteita ne pitävät sisällään. Tutkielma on toteutettu teoreettisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä toimii kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkielmassa käytetty aineisto koostuu kansainvälisistä vertaisarvioiduista artikkeleista sekä muutamista aiheen kannalta relevanteista perusteoksista.

Opettajien digitaaliset käytäntöyhteisöt perustuvat käytäntöyhteisöteorian pohjalle. Käytäntöyhteisöt voivat rakentua, kun saman asiantuntijuuden tai kiinnostuksen kohteen jakavat jäsenet toimivat vuorovaikutuksessa keskenään ja kehittävät vuorovaikutuksen kautta sekä omaa että yhteisön asiantuntijuutta. Internetin ja sosiaalisen median yleistymisen myötä käytäntöyhteisöt voivat toimia myös digitaalisesti. Opettajien digitaalisissa käytäntöyhteisöissä opettajat esimerkiksi vaihtavat keskenään opetusideoita, vertaistukea sekä ammatillisia näkemyksiä.

Tutkielman tulokset osoittavat, että opettajien digitaaliset käytäntöyhteisöt sisältävät sekä etuja että haasteita. Näitä etuja ja haasteita on havaittavissa niin yksittäisen opettajan kuin laajemmankin yhteisön tai yhteiskunnan näkökulmasta. Opettajien digitaalisten käytäntöyhteisöjen merkittävinä etuina nähdään mahdollisuudet esimerkiksi opettajien ammatilliseen kehittymiseen, käytäntöjen muuttamiseen, vertaistuen jakamiseen sekä opetusideoiden ja -materiaalien vaihtamiseen. Myös digitaalisten käytäntöyhteisöjen käyttäminen ilman aikaan tai paikkaan sidottuja rajoitteita koetaan merkittävänä etuna.

Lukuisten etujen lisäksi tutkielman tulokset osoittavat myös opettajien digitaalisissa käytäntöyhteisöissä piileviä haasteita. Merkittävänä haasteena koetaan esimerkiksi se, millaista sisältöä opettajien on sallittua jakaa sosiaaliseen mediaan, kun opettajan työtä rajaavat useat eri säädökset ja normit. Opettajien digitaalisissa käytäntöyhteisöissä ei ole myöskään mahdollisuutta syvemmälle keskustelulle ja yhteisöt saattavatkin tiedostamattaan vahvistaa olemassa olevia opetuksen diskursseja. Lisäksi haasteena saatetaan nähdä yhteisöjen tarjoama valtava ideoiden määrä, mikä voi aiheuttaa opettajissa itsensä vertailua toisiin sekä riittämättömyyden tunnetta.