JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tutkielmani aihe on Yhdysvaltojen presidentti John F. Kennedyn puheet ydinaseita koskien vuosina 1961–1963. Työssäni olen analysoinut niitä Kennedyn pitämiä puheita, joissa ydinaseet olivat keskeisessä osassa. Tutkimuksessa olen analysoinut syvällisesti yhteensä 12:ta puhetta. Ydinaseita käsittelevistä puheista olen tutkinut sitä, kenelle niiden argumentit oli esitetty, miksi tietyt asiat mainittiin niissä, ja millaiset tapahtumat vaikuttivat puheiden taustalla. Lisäksi olen erottanut Kennedyn puheista erilaisia diskursseja eli erityisiä merkityssysteemejä, joiden avulla ydinaseista puhuttiin.

Metodina tutkimuksessani olen käyttänyt diskurssianalyysia ja sen alakategoriaa retorista analyysiä. Diskurssianalyysiä olen käyttänyt juuri puheiden sisältämien diskurssien erottelussa ja retorista analyysiä puheiden argumenttien ja yleisöjen erittelyssä. Diskurssit liittyvät myös oleellisesti puheiden argumentointitapoihin ja yleisöihin, koska niillä oli aina tietyt tavoitteet ja tahot, joille ne erityisesti esitettiin. Tutkimukseni aikana olen erottanut Kennedyn puheista kuusi toisistaan eroavaa diskurssia, jotka liittyivät ydinaseiden käsittelyyn.

Osassa puheissa esiintyneissä diskursseissa kaikki ydinaseet kategorisoitiin vaarallisiksi ja niiden rajoittamista pidettiin sekä mahdollisena että välttämättömänä. Toisissa diskursseissa taas kuvailtiin Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton aseiden olevan keskenään hyvin erilaisia. Useat diskurssit merkityksellistivät Yhdysvallat erityisen oikeudenmukaisena valtiona, joka käytti ydinaseitaankin vain hyviin tarkoituksiin. Lisäksi Yhdysvallat piti aina huolen, että sen tai muidenkaan valtioiden toimet eivät uhanneet maailman turvallisuutta. Puheissa siis perusteltiin, miksi Yhdysvalloilla oli oikeus ylläpitää ydinaseitaan, kehittää niitä koko ajan lisää ja tehdä muitakin toimia, joista muita valtioita olisi kritisoitu. Yksi diskursseista, hyökkääjän diskurssi, keskittyi erityisesti maalaamaan Neuvostoliitosta ja sen ydinaseista negatiivista kuvaa. Neuvostoliiton vaarallisuus antoi Yhdysvalloille syyn pitää aseensa valmiina ja pyrkiä pysymään edellä ydinasekilpailussa.

Diskurssien tavoitteet vaikuttivat myös siihen, kenelle puheiden argumentit esitettiin. Osa diskursseista oli osoitettu amerikkalaisille, Yhdysvaltojen liittolaisille sekä neutraaleille valtioille. Nämä diskurssit perustelivat Yhdysvaltojen toimia, pitivät sen ydinaseita positiivisina ja kuvailivat Neuvostoliittoa vaarallisena. Tällaisia olivat hyökkääjän diskurssin lisäksi pelotteen, suojelijan ja kilpailun diskurssit. Ydinaseita yleisesti vaarallisina pitäneet diskurssit taas kohdistuivat myös Neuvostoliitolle, jonka hyväntahtoisuutta Kennedy toivoi, jotta aseita olisi voitu rajoittaa. Näihin kuuluivat vaarallisen aseen ja yhteisymmärryksen diskurssit. Vuosien 1961–1963 tapahtumat vaikuttivat huomattavasti siihen, miten Kennedy puhui ydinaseista ja ydinasevaltioista, ja mitkä diskurssit esiintyivät puheissa. Tutkimuksessani havaitsin kuitenkin, että vaikka osa diskursseista muutti tutkittuna ajanjaksona muotoaan, Kennedyn tavoitteet ydinaseiden rajoittamiseksi pysyivät koko hänen presidenttikautensa ajan samoina.