Mikromuovien valokatalyyttinen hajotus titaanidioksidilla
Kerola, Annika (2022-06-14)
Kerola, Annika
A. Kerola
14.06.2022
© 2022 Annika Kerola. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202206152840
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202206152840
Tiivistelmä
Mikromuovit ovat maailmanlaajuinen ongelma: niitä havaitaan merissä, jätevesissä ja esimerkiksi maaperissä. Tämän vuoksi onkin tärkeää kehittää menetelmiä mikromuovien poistamiseen ja hajottamiseen jätevesistä. Lupaava menetelmä tähän on valokatalyysi, jossa käytetään TiO₂:a valokatalyyttinä. TiO₂:lla on sopiva valenssi- ja johtuvuusvyön sijainnit, se pysyy stabiilina pitkään, minkä lisäksi se on myrkytön katalyytti. Ominaisuuksiensa vuoksi TiO₂:a käytetään monissa sovelluksissa, joissa hyödynnetään sen valokatalyyttistä aktiivisuutta.
TiO₂:n polymorfeilla, anataasilla ja rutiililla on esimerkiksi valokatalyysissä tapahtuvassa elektroni-aukkoparien rekombinaatiossa on eroja. Anataasin eroavat ominaisuudet selittävät, miksi sillä on parempi valokatalyyttinen aktiivisuus kuin rutiililla. Mikromuovit voidaan luokitella esimerkiksi niiden polymeerityypin tai muodon mukaan. Tutkimuksia mikromuovien esiintymisestä vesiympäristöstä on tehty, ja esimerkiksi tässä tutkielmassa tarkastelluissa tutkimuksissa sedimentti- ja vesinäytteistä löydettyjen mikromuovien yleisimmät polymeerityypit olivat PP, PE ja PS. Tarkastellut tutkimukset osoittivat, että mikromuovien valokatalyyttinen hajotus TiO₂:lla on kannattava menetelmä kehittää eteenpäin esimerkiksi modifioimalla TiO₂:a.
TiO₂:n polymorfeilla, anataasilla ja rutiililla on esimerkiksi valokatalyysissä tapahtuvassa elektroni-aukkoparien rekombinaatiossa on eroja. Anataasin eroavat ominaisuudet selittävät, miksi sillä on parempi valokatalyyttinen aktiivisuus kuin rutiililla. Mikromuovit voidaan luokitella esimerkiksi niiden polymeerityypin tai muodon mukaan. Tutkimuksia mikromuovien esiintymisestä vesiympäristöstä on tehty, ja esimerkiksi tässä tutkielmassa tarkastelluissa tutkimuksissa sedimentti- ja vesinäytteistä löydettyjen mikromuovien yleisimmät polymeerityypit olivat PP, PE ja PS. Tarkastellut tutkimukset osoittivat, että mikromuovien valokatalyyttinen hajotus TiO₂:lla on kannattava menetelmä kehittää eteenpäin esimerkiksi modifioimalla TiO₂:a.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [32026]