JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin korkeakoulutettujen maahanmuuttajien näkemyksiä ja kokemuksia ammatillisesta suomen kielen taidosta. Olen haastatellut neljää Oulussa Työelämän suomea — töihin Suomeen -koulutukseen vuonna 2021 osallistunutta, ja haastatteluaineisto on tutkielmani ensisijainen aineisto. Olen myös hyödyntänyt opiskelijoiden vastauksia kurssin palautelomakkeeseen. Selvitän työssäni myös koulutuksen kielitaitojaksoon liittyviä kokemuksia ja harjoittelujaksoon liittyviä odotuksia. Lisäksi muodostan kuvaa ammatillisesta kielitaidosta aineistoni pohjalta ja käsitystä siitä, miten ammatillista kieltä tulisi opettaa. Käsittelen aineistoani sisällönanalyysin avulla. Maahanmuutto ja työllisyyden monet näkökulmat ovat ajankohtaisia asioita Suomessa. Kielitaito liittyy vahvasti työllistymiseen ja kotoutumiseen, erityisesti puhutaankin ammatillisesta kielitaidosta ja työelämässä riittävästä suomen kielen taidosta. Ensimmäisellä tutkimuskysymykselläni tarkastelen sitä, millainen kuva ammatillisesti kielitaidosta syntyy haastattelujen perusteella. Millaisena kielen oppijat näkevät ammatillisen kielitaidon, mitä siihen kuuluu? Toinen tutkimuskysymys keskittyy koulutukseen. Tutkin, miten informantit ajattelevat koulutuksen kielitaitojakson kehittäneen heidän ammatillista kielitaitoaan ja miten he ajattelevat tulevan työelämäjakson kehittävän heidän ammatillista kielitaitoaan. Informantit eivät itse käyttäneet nimitystä ammatillinen kielitaito, ellei sitä erikseen kysytty. Kun siitä puhuttiin, mietittiin ammatillisen ja yleisen kielitaidon suhdetta. Näiden ajateltiin kietoutuvan toisiinsa, kuuluvan yhteen. Kun keskusteltiin suomen kielestä työpaikalla, esille nousivat erityisesti epäviralliset tilanteet, lounas ja kahvitauko. Näissä tilanteissa haluttiin pärjätä suomen kielellä ja niihin toivottiin harjoitusta. Esille nousi myös kulttuurintuntemus: on hyvä tietää, mistä asioista työkavereiden kanssa Suomessa yleensä jutellaan. Informantit puhuivat ammatillisesta kielitaidosta juuri erilaisten tilanteiden kautta. Pohdittiin sitä, missä tilanteissa työelämässä tarvitaan suomen kieltä. Tämä on sama lähestymistapa kuin funktionaalisessa oppimiskäsityksessäkin, joka lähtee liikkeelle kielen oppijan tarpeista ja niistä tilanteista, joissa hän tarvitsee kieltä. Keskusteluissa nousivat esille lisäksi työnhaun tilanteet ja dokumentit. Haastattelujen pohjalta heräsikin ajatus, olisiko nimitys työelämän kielitaito kuvaavampi. Se tuntuu kattavan laajemmin kaikki ne työelämän tilanteet, joissa kieltä tarvitaan: niin suoraan työhön ja ammattiin liittyvät tilanteet kuin epävirallisemmat tilanteet, jotka eivät ole niin sidottuja tiettyihin ammatteihin ja työn sisältöön, kuten kahvitauko tai virkistyspäivä. Työpaikalla kehitytään uran edetessä monessa muussakin asiassa, kielitaito tulisi nähdä yhtenä oppimisen ja kehityksen kohteena. Todelliset tilanteet ovat erinomaisia oppimistilanteita, ja kun koko yhteisön toimii kielitietoisesti, tukien kielen oppimista ja huomioiden erilaiset kielitaitotasot, päästään kohti sujuvaa työntekoa ja kielen oppimista. Toinen tutkimuskysymykseni käsitteli Työelämän suomea — töihin Suomeen -koulutusta. Haastatteluissa informantit puhuivat paljon niistä koulutuksen tehtävistä ja sisällöistä, jotka olivat olleet heidän mielestään hyödyllisiä oppimisen kannalta. Erinomaisena asiana pidettiin sitä, että koulutuksessa päästiin paljon tekemään, puhumaan ja kokeilemaan itse sen sijaan, että vain opettaja olisi ollut äänessä. Erilaisten oikeiden, autenttisten työelämän tilanteiden harjoittelu nähtiin erinomaisena tapana harjoitella niin kielen kannalta kuin siksikin, että kun samantyyppinen tilanne tulee eteen työelämässä, se ei ole enää täysin uusi, vaan sitä on jo päässyt harjoittelemaan.