JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Susi, hukka, pirunrakki — vihatulla eläimellä on monta nimeä. Susi (Canis lupus) on kautta historian ollut kiistelty laji, jota on vainottu pitkin sen levinneisyysalueita. Susi elää maaseudulla rinnakkaiseloa ihmisen kanssa, ja sen läheisyys koetaan uhkana sekä omalle että mahdollisten tuotantoeläinten turvallisuudelle. Alkaen hirvistä, jotka se kaataa metsästäjän nenän edestä ja päättyen talon nurkilta löytyviin tassunjälkiin, susi aiheuttaa harmia ja mielipahaa kaikkialla, missä sitä esiintyy.

Susi on opportunistinen selviytyjä, joka on sopeutunut elämään ja menestymään ihmisen kansoittamassa maailmassa. Se on yksi Euroopan yleisimmistä suurpedoista, ja tiukentuneen suojelun takia sen populaatiot ovat 2000-luvun alun jälkeen kasvaneet sekä täällä että Yhdysvalloissa. Muun muassa Suomen susipopulaatio on tällä hetkellä suurimmillaan sen virallisen laskentahistorian aikana.

Susi elää perhelaumoissa merkkaamallaan reviirillä, jota se puolustaa muilta laumoilta ja vaeltajilta. Laumaa johtavat yksilöt ovat lauman tärkeimpiä jäseniä; ne lisääntyvät, ja ovat avainasemassa sekä saaliin kaadossa että lauman reviirin puolustamisessa. Suden ekologinen merkitys on suuri, sillä se pystyy riittävän suurilla tiheyksillä esiintyessään muokkaamaan elinympäristöään rajoittamalla suurten kasvinsyöjien, kuten hirvien, populaatioita. Ihmisen lähellä asuessaan susi aiheuttaa merkittäviä tuotantoeläinvahinkoja, esimerkiksi porovahinkoja Suomessa ja Ruotsissa.

Ihminen puolestaan on suurin susien kuolleisuuden aiheuttaja. Luvanvaraisesti tapahtuvien laillisten kaatojen lisäksi useat susipopulaatiot ovat salametsästyspaineen alaisia jopa siinä määrin, että susien laiton tappaminen rajoittaa niiden populaationkasvua. Suden salametsästys on rikollista toimintaa, joka kuitenkin koetaan paikoitellen hyväksyttävänä keinona hankkiutua susista eroon. Hälyttävän suuri osa joidenkin tutkimuspopulaatioiden susista on tapettu laittomasti.

Susipopulaatioiden etäisyys ihmisvaikutteisiin alueisiin muuttaa niiden kuolinsyytilastoja. Kun etäisyys ihmisiin kasvaa, susipopulaatiot saavat kasvaa vapaammin, ja lopulta lajinsisäiset konfliktit alkavat rajoittaa populaatioiden kokoa. Suden suuren ekologisen merkityksen takia se on tärkeä suojeltava laji huolimatta siitä, mielipahaa se aiheuttaa.