JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tässä tutkielmassa tarkastelen lähiluvun keinoin Piia Leinon teoksia Taivas (2017) ja Yliaika (2020). Tutkimuskysymyksenäni on selvittää, millaisia teosten dystooppiset yhteiskunnat ovat ja millainen rooli rakenteellisella väkivallalla on niissä. Lisäksi tarkastelen, millaisin kaunokirjallisin keinoin dystooppisia yhteiskuntia ja rakenteellista väkivaltaa teoksissa kuvataan.

Teoreettisena taustanani toimii utopia- ja dystopiakirjallisuuden tutkimus, jonka pohjalta esitän kriittisen eutopian käsitettä uudeksi tarkentavaksi lajikategoriaksi. Hyödynnän myös Darko Suvinin kognitiivista vieraannuttamista ja novumia käsittelevää tuotantoa sekä venäläisten formalistien esittelemää vieraannuttamisen käsitettä. Väkivallan käsitteistön osalta tuon tarkasteluuni Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen väkivaltasanastoa sekä Johan Galtungin rakenteellisen väkivallan käsitteen.

Taivaan novumeita ovat virtuaalimaailma Taivas sekä masennuksen kaltainen lamaannus. Teoksen dystooppista yhteiskuntaa leimaavat yksinäisyys, kasvottomuus ja tulevaisuudettomuus. Kognitiivinen vieraannuttaminen tuo kriittisesti esille oudolta vaikuttavan yhteiskunnan, ja esimerkiksi henkilöhahmojen kautta huomio kääntyy takaisin oman aikamme ilmiöihin. Dystooppisuus välittyy teoksessa erilaisten henkilöhahmojen, heidän taustojensa sekä diskurssien vastakkainasettelujen kautta. Taivas hyödyntää myös intertekstuaalisia yhteyksiä dystopiakirjallisuuden klassikoihin.

Yliajan yhteiskunnan keskeisin dystooppinen piirre ja novum on Lex 75, kansalaisuutta iän perusteella rajaava laki. Dystooppisina voidaan nähdä myös spektaakkelimainen media, kuolinpäivän tuotteistuminen ja ihmissuhteiden heikentyminen. Kaunokirjallisiin keinoihin, joilla kuva Yliajan yhteiskunnasta rakentuu, lukeutuvat esimerkiksi keskenään ristiriitaista tietoa antavat tekstilajit, diskurssien ja kielenkäytön tapojen yhdistely sekä intertekstuaaliset viittaukset esimerkiksi kotimaiseen runouteen, laululyriikoihin ja Aleksis Kiven teksteihin.

Rakenteellista väkivaltaa on Taivaassa nähtävissä riippuvuutta aiheuttavan virtuaalimaailman, kerjäläisjärjestelyn, rasistisen kansalaisuuden rajauksen sekä epäoikeudenmukaisen resurssien ja vallan jakautumisen muodossa. Rakenteellista väkivaltaa kuvataan Taivaassa esimerkiksi passiivirakenteilla ja metonyymisillä ilmauksilla, jotka häivyttävät väkivallan alkulähdettä. Rakenteellista väkivaltaa Yliajassa edustaa keskeisimmin Lex 75, jonka kuvailemisessa käytetään vaikuttamaan pyrkivää kieltä ja eufemistisia ilmauksia. Leinon teoksista voi tunnistaa sekä rakenteellista että kollektiivista väkivaltaa, ja nämä kaksi väkivallan muotoa näyttävät olevan teoksissa yhteydessä.