JultikaUniversity of Oulu repository

Abstract

This thesis studies The Witcher 3 videogame as an adaptation of The Witcher series books. The Witcher 3 is interesting in this aspect as it is a book to videogame adaptation as opposed to the more common film to videogame adaptations. The study uses ludology, narratology and theory of adaptation as its theoretical basis. The goal of the study is to see how much the videogame adapts from the books, and which elements, if any, have significant changes to them. The thesis also looks at elements in the videogame not present in the source material to see if said elements are regardless inspired by some aspect of the books. Finally, when clear changes between the two works are found, the possible reasons behind them are examined.

The elements of The Witcher 3 that are analysed include its characters as well as many elements of the books like their referential nature towards other works and the storyworld and its locales and how they have been adapted into videogame form. The analysis also touches on elements that appear in one media but are absent or diminished in the other, such as the music in The Witcher 3 videogame, as well as the narrators of the two works. Finally, the gameplay in the game is examined to see if it has adapted or been inspired by elements from the books. The gameplay is especially important to consider as it is the greatest difference videogames have to other forms of media.

This thesis finds that The Witcher 3 adapts many of the elements of The Witcher books. There are also some elements which have clearly been changed, and in these cases the main factor behind the changes seems to be something typical to videogames, for example player agency. The goal of an adaptation is not necessarily to be faithful to the original work, and thus changes that allow the work to better adapt to the needs of the medium are often made, as such compromise allows the adaptation to work in the media type it is made in rather than being restrained by the source material.

Adapting the Witcher : analyysi transmediaalisesta tarinankerronnasta

Tiivistelmä

Tämä pro gradu -tutkielma tutkii The Witcher 3 videopeliä adaptaationa Noituri kirjasarjasta. The Witcher 3 on mielenkiintoinen tutkimuskohde sillä se on adaptaatio kirjasta videopeliin, verrattuna paljon yleisempiin adaptaatioihin elokuvista videopeliksi. Tämä tutkielma käyttää teoreettisena pohjana ludologiaa, narratologiaa ja adaptaatiotutkimusta. Tämän tutkielman tavoite on ottaa selvää kuinka paljon The Witcher 3 videopeli pohjautuu Noituri sarjan kirjoihin, sekä tutkia mitä elementtejä videopeli adaptoi ja mitä se muuttaa. Tutkielma tutkii myös osia videopelistä joita ei löydy kirjoista, ja sitä ovatko nämä videopelille tyypilliset osat kuitenkin jollain tavalla joihinkin kirjan elementteihin perustuvia. Lopuksi, kun selkeitä eroja adaptaation ja alkuperäisen välillä löytyy, pohdin mahdollisia syitä näille eroille.

Analysoituja osia The Witcher 3 pelissä ovat muun muassa sen hahmot, erityisesti Geralt joka on sekä kirjojen että pelin päähahmo, sekä monet muut elementit kirjassa kuten kirjojen viittauksellinen luonne muita kirjallisia teoksia kohtaan sekä tarinan maailma ja tässä esiintyvät sijainnit. Osa analyysistä keskittyy myös osiin teoksista joita toisesta teoksesta ei löydy, kuten musiikki The Witcher 3 videopelissä, tai kertojat molemmissa teoksissa, joissa on todella selkeitä eroja teosten välillä. Lisäksi tutkin myös myös videopelin peliosuutta, sillä pelillisyys on tärkeä osa videopelejä ja vaikka sille ei ole suoraa vertauskohtaa kirjoissa, voidaan sen elementtejä tarkastella ja katsoa, ovatko ne jonkun kirjassa löytyvän asian innoittamia.

Tämä tutkielma osoittaa, että The Witcher 3 adaptoi monia osia Noituri kirjoista. Tietyissä elementeissä on selkeitä eroja kirjojen ja pelin välillä, ja usein näissä tapauksessa syynä on jokin videopeleille tyypillinen tekijä, kuten esimerkiksi pelaajan vapaus tehdä valintoja. Adaptaation tehtävä ei ole olla uskollinen alkuperäisteokselle ja täten adaptaatiossa tehdään usein muutoksia jotta erilaisen mediatyypin vaatimukset täyttyvät, sen sijaan että adaptaatio olisi sidottu alkuperäisteoksen mediatyypille tyypillisiin keinoihin ja menetelmiin.