JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Suomen puolustussuunnittelua vuosina 1919–1924. Selvitän työssäni, mitkä tahot vaikuttivat Suomen puolustussuunnitteluun ja mitkä olivat keskeisimmät sotataidolliset tekijät. Lisäksi selvitän puolustussuunnitelmien sisällön ja niihin kohdistuneen kritiikin vaikutuksineen. Tarkastelen rauhan ajan puolustussuunnittelua, yleisesikunnan roolia sekä sitä keinovalikoimaa, jolla varsinainen suunnittelutyö toteutettiin.

Tutkimukseni edustaa laadullista tutkimusta. Keskeisin lähderyhmä koostuu Kansallisarkistossa säilytettävistä puolustussuunnittelua käsittelevistä yleisesikunnan asiakirjoista. Muita lähderyhmiä ovat korkea-arvoisten upseerien muistelmat ja nimikirjanotteet. Analysoin keräämäni aineiston aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.

Sisällissodan jälkeisinä vuosina Suomessa oli sangen epävakaat olot ja maan puolustusjärjestelyt oli turvattava ajankohtaisilla suunnitelmilla. Osoitan tutkielmassani yleisesikunnan päällikkö kenraaliluutnantti Oscar Enckellin vastanneen Suomen puolustussuunnitelmien laadinnasta vuosina 1919–1924 yleisesikunnan tarjoamin resurssein. Tutkielmassa tarkastellulla ajanjaksolla Suomen puolustusratkaisu saatiin valmiiksi, mutta se ei saavuttanut täysin yksimielistä hyväksyntää sotaneuvostossa. Puolustussuunnittelu oli ensimmäistä kertaa monen tahon hallinnoima prosessi, jossa tukeuduttiin kansainväliseen sotataidolliseen tukeen ja sisäiseen opponointiin.

Aineistosta erottui suunnittelutyötä tukeneet sotataidolliset tekijät: maastontiedustelu, sotapelaaminen, linnoittaminen, kansainvälinen sotilaallinen tuki ja suomalaisupseerien ulkomaanopinnot. Suunnitelmista ovat havaittavissa määrävahvuuden, liikkuvaisuuden ja voimansäästöperiaatteen käsitteet osana pienen valtion puolustusta.

Suomen puolustussuunnitelmiksi vakiintuivat Karjalankannakselle laaditut Venäjän keskitys 1, 2 ja 3. Ahvenanmaan tilanteen seurauksena Ruotsin uhkaan varauduttiin suunnitelmalla Ruotsin keskitys 1, mutta se jäi vaille käyttöä. Tutkielmassani korostuu suomalaisen sotataidon murros: keskijohdon Saksassa koulutetut jääkäriupseerit haastoivat ajattelullaan korkeimpia sotilasvirkoja hallussaan pitäneet vanhan väen upseerit. Läpi puolustussuunnittelun rinnalla kulkenut valtataistelu huipentui vuoden 1924 upseerikapinana, jonka seurauksena pääosa Venäjällä koulutetuista vanhan väen upseereista väistyi tehtävistään.

Tutkimustulokseni osoittavat, ettei Suomen puolustussuunnittelua toteutettu ihanteellisissa olosuhteissa laajasta organisaation tarjoamasta tuesta huolimatta. Aineiston perusteella voidaan päätellä Suomen puolustussuunnittelun kuitenkin onnistuneen vuosina 1919–1924, sillä vuonna 1939 päädyttiin Enckellin suunnitelmaa mukailevaan ratkaisuun.