JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tutkin pro gradu -työssäni turvapaikanhakijadiskursseja syksyllä 2015 Suomessa käydyssä julkisessa keskustelussa. Vuosina 2015 ja 2016 Suomeen saapui merkittävästi tavanomaista enemmän turvapaikanhakijoita, mikä herätti ajoittain kiivastakin keskustelua. Pyrin tutkimuksellani valottamaan niitä tapoja, joilla turvapaikanhakijoita merkityksellistettiin. Aineistoni koostuu 7.–13.9.2015 julkaistuista Helsingin Sanomien uutisista ja mielipidekirjoituksista sekä Uuden Suomen Puheenvuoro-blogiteksteistä. Tekstejä on kaikkiaan 161.

Lähestyn aihetta kriittisen diskurssianalyysin viitekehyksestä ja sovellan analyysissa Norman Faircloughin analyysimallia. Malli jakautuu kuvauksen, tulkinnan ja selittämisen vaiheisiin. Kuvauksen vaiheessa keskityn erityisesti turvapaikanhakijoita nimeäviin substantiiveihin ja heitä määrittäviin adjektiiveihin. Substantiivit jaan seitsemään semanttiseen luokkaan mukailemalla Kathleen Dahlgrenin luokittelumallia. Luokat ovat henkilöt, roolit, ryhmät, instituutiot, luonnonilmiöt, tapahtumat ja abstraktit substantiivit. Adjektiivien luokittelussa puolestaan mukailen Eila Leppäjärven ja Tuomo Jämsän semanttista luokittelumallia. Adjektiivit jakautuvat reseptiivisiin, lokaalisiin, statuaalisiin, mensuraalisiin, temporaalisiin, komparatiivisiin, possessiivisiin, emotionaalisiin ja toiminnallisiin.

Tulkinnan ja selittämisen vaiheissa tarkastelen kuutta erilaista turvapaikanhakijadiskurssia: Oikeutusdiskurssi määrittää turvapaikanhakijoita avuntarpeen ja ihmisoikeuksien kannalta. Talousdiskurssi taas määrittää heitä yhteiskunnan kannalta taloudellisena taakkana tai potentiaalina. Uhkadiskurssissa turvapaikanhakijat kuvataan usein uhkaavana massana eikä niinkään yksilöinä. Ristiriitadiskurssissa turvapaikanhakijat määritetään suhteessa johonkin toiseen ryhmään, yleensä suomalaisiin tai eurooppalaisiin yleisesti. Auttamisdiskurssissa turvapaikanhakijat itse jäävät taka-alalle, ja keskiöön nousevat heidän auttajansa. Prosessidiskurssi lähestyy turvapaikanhakijoita institutionaaliselta kannalta ja määrittää heitä osana turvapaikanhakuprosessia.

Kunkin diskurssin osalta luon katsauksen, minkä luokkien substantiivit ja adjektiivit ovat siinä yleisiä. Lisäksi tarkastelen laajemmin aineistoesimerkkien kautta, millä tavoin diskurssi merkityksellistää turvapaikanhakijoita. Vahvoja representaatioita rakennetaan erityisesti oikeutus-, talous- ja uhkadiskursseissa. Oikeutusdiskurssissa toistuu taajaan väite, että kaikki Suomeen tulleet turvapaikanhakijat ovat nuoria miehiä. Usein heidän avuntarpeensa kyseenalaistetaan. Todellisiksi hädänalaisiksi koettujen naisten ja lasten katsotaan olevan jossain muualla. Talousdiskurssissa turvapaikanhakijat taas kuvataan joko työvoimana tai sosiaaliturvan väärinkäyttäjinä. Uhkadiskurssissa turvapaikanhakijat representoidaan hallitsemattomaksi massaksi tai rikollisiksi yksilöiksi.