JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tämä kandidaatin tutkielma käsittelee keinoja, joita varhaiskasvattajat voivat työssään hyödyntää, edistääkseen ryhmän hiljaisten lasten yhdenvertaisen osallisuuden toteutumista. Tutkimusta liittyen osallisuuteen ja sen toteuttamisen keinoihin on paljon, mutta nimenomaan hiljaisten lasten osallisuutta edistäviin keinoihin keskittyvä tutkimus onkin puolestaan melko vähäistä ja painottuu 2000-luvulle. Varhaiskasvatusta ohjaavissa asiakirjoissa painotetaan jokaisen lapsen nähdyksi ja kuulluksi tulemista sekä osallisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Varhaiskasvatuksen inklusiivisuus on lisäksi aihe, jota on korostettu vuoden 2022 päivitetyssä varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa, johon kuuluu muun muassa jokaisen lapsen yhdenvertainen arvostaminen. Tutkimusaiheeni on siis ajankohtainen ja siihen liittyvää tutkimusta, olisi tärkeää toteuttaa enemmän.

Aiheeni on tärkeä, sillä on käynyt ilmi, että hiljaisemmat lapset ja heidän tekemät aloitteet jäävät helposti huomiotta ja lisäksi myös toiminta varhaiskasvatuksessa on usein samanlaista ja sen yksilöllinen muovaaminen on melko vähäistä. Tutkimustieto liittyen varhaiskasvatuksessa hiljaisten lasten osallisuutta edistäviin keinoihin, painottaa varhaiskasvattajan tapaa toimia ja olla vuorovaikutuksessa lasten kanssa sekä esimerkiksi havainnointia ja oman toiminnan arvioimista. Aikuisen ja lapsen välisen myönteisen suhteen luominen onkin tutkimusten mukaan tärkeää ja lapsen kaikkea kehitystä edistävää. Varhaiskasvattajien suhteet ja lapsituntemus hiljaisia lapsia kohtaan on usein kuitenkin heikompaa verrattuna ryhmän keksivertoisiin lapsiin. Tätä on selitetty varhaiskasvattajien ja lasten välisillä temperamenttipiirteiden eroilla ja varhaiskasvattajien minäpystyvyydellä toimia paremmin tiettyjen lasten kanssa. Vaikka asiakirjat ohjaavat, että yhdenvertaisen osallisuuden tulisi toteutua, niin asia ei kuitenkaan ole aina näin ja tämä tekeekin aiheestani mielenkiintoisen.

Olen toteuttanut tutkielmani kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka avulla voi hyödyntää monipuolisesti aineistoa ja tämän lisäksi kehittää olemassa olevaa tietoa mutta samanaikaisesti rakentaa myös uutta, joka voi toimia pohjana uudelle tutkimukselle.