JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Lasten ja nuorten arki on muuttunut enenevissä määrin istuvaksi ja liikunnan puute on yleistynyt, joten liikunnan tarvetta tulee korostaa entisestään. Liikkumissuositusten mukaan kaikkien 7–17-vuotiaiden tulisi liikkua vähintään 60 minuuttia päivässä monipuolisesti. Yhteiskunnan merkittävänä haasteena onkin löytää keinoja lasten ja nuorten motivointiin kohti liikunnallisesti aktiivista elämäntapaa, jolla on tärkeä rooli terveyden ja hyvinvoinnin huolehtimisessa. Koululiikunnassa voidaan vahvistaa oppilaiden sisäistä liikuntamotivaatiota ja se onkin liikuntapedagogiikan yksi keskeisimmistä tavoitteista.

Teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään aiheen kannalta oleellisia liikunnan käsitteitä ja avataan niiden merkityksiä. Seuraavaksi tutkielmassa perehdytään syvemmin motivaatioon ja sen eri muotoihin. Sisäisen motivaation muodostumisen kannalta keskeisin tekijä on myös perusopetuksen opetussuunnitelman taustalla vaikuttava itsemääräämisteoria ja sen kolme psykologista perustarvetta: koettu autonomia, koettu pätevyys ja koettu sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Näiden kolmen psykologisen perustarpeen tyydyttyessä liikuntatunneilla, mahdollistetaan oppilaan liikuntamotivaation kehittyminen sisäiseksi.

Sisäisen liikuntamotivaation takaamiseksi, opettajan tulisi luoda liikuntatuntien motivaatioilmasto enemmän tehtäväsuuntautuneeksi, kuin minäsuuntautuneeksi. Tehtäväsuuntautuneessa motivaatioilmastossa tehtävät muodostetaan jokaisen yksilön taitotasolle sopivaksi eriyttämällä tehtäviä. Opettaja toimii päätöksenteossa demokraattisesti antaen päätösvaltaa myös oppilaille. Palautetta toiminnasta annetaan yksilöllisesti oman kehittymisen kannalta, ryhmät jaetaan heterogeenisesti, toimintaa arvioidaan yksilön oman kehittymisen, yrittämisen, tavoitteiden, suoritusprosessin sekä yhteistyön perusteella. Ajankäyttöä toteutetaan joustavasti niin, että jokaisella yksilöllä on riittävästi aikaa toiminnan harjoitteluun.