JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Suomalaisessa yhteiskunnassa taloudellinen, sosiaalinen ja koulutuksellinen eriarvoisuus periytyy. Perheen sosioekonominen asema on yhteydessä jälkikasvun koulumenestykseen ja myöhempään elämänkulkuun. Näin ollen koulu ei voi täyttää laissa määrättyjä tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja hyvinvoinnin edistämisen tehtäviään tarjoamalla ainoastaan mahdollisuuksien tasa-arvoa. Oppilaat eivät aloita koulupolkuaan tasaveroisesta asemasta. Peruskouluissa tarvitaan enemmän ymmärrystä eriarvoisuuteen vaikuttavista mekanismeista. Kasva-tustieteessä tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota ylisukupolvisten taakkojen ja ACE-kokemusten tutkimiseen.

Posthumanistisen ja uusmaterialistisen käänteen myötä sukupolvelta toiselle periytyviä tekijöitä on tarkasteltu yhä enenevässä määrin ylisukupolvisten taakkojen näkökulmasta. Ylisukupolviset taakat syntyvät, kun aiempi sukupolvi on kohdannut niin vaikeita kokemuksia, ettei niitä kyetä käsittelemään. Nämä taakat siirtyvät sukupolvien ketjussa osin sanattomasti ja tiedostamattomasti. Niillä on kyky nousta yhä uudelleen pintaan affekteina ja määrittää niitä mukanaan kantavien elämänkulkua. ACE-kokemuksia eli lapsuuden aikaisia haitallisia kokemuksia on puolestaan maailmalla tutkittu lähinnä niiden pitkittäisvaikutusten näkökulmasta. Niiden on todettu olevan yhteydessä useisiin aikuisuudessa ilmeneviin terveyden ja hyvinvoinnin ongelmiin. ACE-kokemuksiin kuuluvat lapseen kohdistunut väkivalta ja kaltoinkohtelu sekä perheen monimuotoiset ongelmat. Suomessa aihepiirin tutkimus on vasta aluillaan.

Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, millaisia ylisukupolvisia taakkoja osallistujat kantoivat mukanaan sekä millaisia olivat näiden taakkojen, ACE-kokemusten ja koulumuistojen yhteenkietoumat. Lisäksi tehtävänä oli korostaa toivon näkökulmaa selvittämällä, millaiset tekijät toivat osallistujille turvaa ja kannattelua. Tätä työtä ovat ohjanneet feministiset posthumanistiset ja uusmaterialistiset filosofiat. Tutkielma hyödyntää etenkin näistä ammentavia affektiteorioita. Tutkimusmenetelminä herkkätuntoisen aiheen käsittelyssä on käytetty luovaa kollaasimenetelmää ja syvähaastattelua. Tutkimusaineisto on syntynyt kolmessa Oulun yliopiston FIRE-tutkimusryhmän Kaveripaja-tutkimustilassa toteutetussa sekä yhdessä etäyhteydellä toteutetussa tapaamisessa. Tutkimukseen osallistui neljä 26–47-vuotiasta naista. Teoriasidonnaista aineiston analyysia ohjasivat psykososiaaliset affektiteoriat. Tutkimustulosten mukaan osallistujat kantoivat mukanaan vaikeuksista vaikenemisen, syvän häpeän ja irrationaalisen varattomuuden pelon ylisukupolvisesti siirtyneitä taakkoja. Näiden yhteenkietoutuessa ACE-kokemuksiin ja koulumuistoihin sekä koulun arvoihin ja normeihin tulivat ilmi osallistujien kouluissaan kokemat ristiriitaiset näkyvyyden ja näkymättömyyden kokemukset. Osallistujien lapsuudessa toivoa syntyi kirjallisuuden, luonnon ja mielikuvituksen kietoumien tuottaessa reparatiivisia utopioita.