JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Kuvailevana kirjallisuuskatsauksena toteutettu kandidaatin tutkielmamme käsittelee hyvään isovanhemmuuteen liittyviä kysymyksiä. Isovanhemman rooli määritellään usein subjektiivisten tuntemusten pohjalta. Tästä syystä perhesukupolvien käsitykset hyvästä isovanhemmuudesta voivat vaihdella paljon. Selkeää yleismallia hyvälle isovanhemmuudelle ei ole. Perhesukupolvien toisistaan erilaiset odotukset isovanhemmuuden roolista voivat aiheutta ristiriitoja. Koemme, että hyvän isovanhemmuuden tarkempi määrittely on tarpeellista ja hyödyllistä: määritelmää voidaan käyttää esimerkiksi sukupolvien välisen rakentavan keskustelun pohjana ja sukupolvisuhteiden edistäjänä. Myös neuvolatyöntekijät voivat hyödyntää tutkittua tietoa isovanhemmuudesta keskustellessa sosiaalisista turvaverkoista perheen kanssa.

Tutkielmamme rakentuu kolmen tutkimuskysymyksen varaan: mitä on isovanhemmuus?; mikä merkitys isovanhemmalla on eri sukupolvien näkökulmasta?; mitkä ovat hyvän isovanhemmuuden osatekijät? Pyrkiessämme vastaamaan näihin kysymyksiin olemme sisällyttäneet tutkielmaamme näkökulmia muun muassa evoluutio-, sosiaali- ja yhteiskuntatieteellisestä tutkimuksesta. Keskeisimpinä käsitteinä pidämme isovanhempien investointien ja osallistumisen käsitteitä. Tämän tutkielman tärkein tulos on luomamme määritelmä hyvästä isovanhemmuudesta ja sen osatekijöistä: hyvä isovanhempi 1) on saatavilla ydinperheiden haastavissa elämäntilanteissa, 2) panostaa yhdessäoloon ja vuorovaikutuksen laatuun sekä 3) pitää huolta sopivasta osallistumisen intensiteetistä.

Tässä työssä korostuu länsimainen näkökulma isovanhemmuuteen ja onkin syytä huomioida, että eri kulttuureissa kasvatuksen yhteisöllisyys vaihtelee ja isovanhemmilla saattaa olla eri tehtäviä. Tulevaisuudessa yhteisöllistä kasvatusta tulisi tutkia enemmän. Isoäitiyttä on tutkittu runsaasti, mutta myös isoisien ja muiden apuvanhempien roolia lasten kasvatuksessa tulisi tutkia lisää.