JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tässä kandidaatintyössä tutkittiin kaukojäähdytyksen tämänhetkistä tilannetta, sekä sen tulevaisuuden potentiaalia Suomessa. Työssä selvitettiin kaukojäähdytyksen tämänhetkisiä tuotantomääriä ja tapoja, sekä arvioitiin niiden muutoksia tulevaisuudessa. Tarkemmin tarkasteltiin suomessa käytettäviä kaukojäähdytyksen tuotantomenetelmiä, jakelumenetelmiä, sekä tämänhetkisiä tuotantomääriä ja paikkoja. Lopuksi tutkittiin voisiko kaukojäähdytyksellä olla enemmän kysyntää tai sovelluskohteita tulevaisuutta ajatellen, sekä kaukojäähdytyksen tämänhetkisiä ongelmia ja mahdollisia tulevaisuuden ratkaisuja. Tutkimus suoritettiin kirjallisuusselvityksenä.

Tutkimustulokset osoittivat, että kaukojäähdytys on ympäristöystävällinen ja energiatehokas tapa tuottaa viilennystä. Kaukojäähdytystä tuotetaan kompressoritekniikalla, absorptiotekniikalla, lämpöpumpuilla, sekä vapaajäähdytyksenä. Näistä yleisimmät tuotantotavat ovat vapaajäähdytys ja lämpöpumppujäähdytys. Kaukojäähdytyksen jakelu tapahtuu maanalaisia verkostoja pitkin kuten kaukolämmönkin.

Suomessa kaukojäähdytystä tuotettiin 336 GWh vuonna 2021, joka on kolme kertaa enemmän kuin esimerkiksi vuonna 2010, jolloin kaukojäähdytystä tuotettiin 110 GWh. Suomessa kaukojäähdytystä on saatavilla melkein kaikissa suurkaupungeissa, mutta haja-asutusalueilla sitä ei ole ollenkaan. Suomessa suurimmat kaukojäähdytyksen tuottajat ovat Helen Oy, Turku Energia Oy, Tampereen Sähkölaitos Oy, sekä Fortum Power and Heat Oy.

Kaukojäähdytyksen tuotannossa ja jakelussa suurin ongelma on kaukojäähdytysverkkojen hidas ja kallis rakentaminen, mikä rajoittaa niiden rakentamista. Kaukojäähdytyksen kysynnän arvioidaan nousevan tulevaisuudessa, johtuen ilmastonlämpenemisestä ja rakennuskannan kasvusta. Kaukojäähdytyksellä uskotaan olevan suuri rooli tulevaisuuden älykkäissä energiajärjestelmissä, sekä on tutkittu että sitä voitaisiin soveltaa myös harvemmin asutuille alueille laitteistojen hyötysuhteiden parantuessa.