JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Eläinten domestikaatio on hidas prosessi, jossa vankeudessa elävät eläimet sopeutuvat ihmiseen sekä ihmisen tarjoamaan ympäristöön monen sukupolven ajan tapahtuvassa geneettisessä muutoksessa.

Ihminen aloitti eläinten ja kasvien domestikaation jo noin 12 000 vuotta sitten, ja varsinkin naudan domestikaatio oli tärkeä tapahtuma ihmiskunnan historiassa, sillä sen seurauksena ihmiset siirtyivät liikkuvasta metsästys-keräilyelintavasta paikallaan pysyvään maanviljelyyn ja edelleen pysyvien kylien sekä kaupunkien syntyyn. Nautoja hyödynnettiin varsinkin ravintona ja vetojuhtina, lisäksi niistä saatiin nahkaa ja niiden ulostetta käytettiin lannoitteena. Naudoilla oli monin paikoin myös uskonnollinen merkitys.

Nykynaudat polveutuvat villistä alkuhärästä, joka oli myöhäisen pleistoseenin ja varhaisen holoseenin välillä esiintynyt suurikokoinen nautalaji. Arkeologisten jäännösten perusteella nautojen domestikaatio tapahtui erikseen kahteen kertaan: Indus-jokilaaksossa nykyisen Pakistanin alueella ja hedelmällisen puolikuun alueella Lähi-idässä, joista ne myöhemmin levisivät muihin maanosiin ympäri maailman.

Domestikaatio on vaikuttanut suuresti nautojen ruumiinrakenteeseen ja ulkonäköön. Neoliittisen kauden domestikoituneet naudat olivat paljon pienempiä kuin villit alkuhärät, ja ne niiden koko pieneni aina keskiajalle asti, jonka jälkeen ne alkoivat taas kasvamaan kokoa. Nautarotujen jalostus, eri rotujen risteytys sekä rotujen välillä ja sisällä tapahtunut yksilöiden valinta on aiheuttanut suuria muutoksia sekä lypsy- että lihakarjassa viimeisen 50 vuoden aikana. Aiemmin jalostuksen painopiste oli tuottoon ja kannattavuuteen liittyvissä ominaisuuksissa, kun taas nykyään keskitytään yhä enemmän nautojen terveys- ja kunto-ominaisuuksiin.