JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Vieraslajien siirtyminen paikasta toiseen on globalisaation myötä kiihtynyt huomattavasti. Vieraslajeja siirtyy esimerkiksi rahdin mukana tai matkustuksen ohessa. Vieraslajit voivat olla merkittävä uhka luonnon monimuotoisuudelle, sillä ne saattavat monin eri tavoin hankaloittaa kotoperäisten lajien selviytymistä. Ne voivat esimerkiksi vähentää kotoperäisen lajin elintilaa, kilpailla samasta ravinnosta tai saalistaa kotoperäisiä lajeja.

Saarten ekosysteemit ovat erityisen herkkiä ulkopuolelta tuleville vaikutteille, koska eristyneisyys ja rajallinen pinta-ala ovat synnyttäneet alueille ainutlaatuisen, mutta usein melko heikon kilpailukyvyn omaavan lajiston. Kotoperäisten lajien heikon kilpailukyvyn vuoksi vieraslajit voivat aiheuttaa vakavia seurauksia saarten ekosysteemeille.

Uusi-Seelanti on hyvä esimerkki edellä mainitusta tilanteesta. Uuden-Seelannin historiasta voidaan nimittäin tunnistaa kaksi merkittävää vieraslajien aiheuttamaa sukupuuttoaaltoa. Erityisesti alueen linnusto on kärsinyt vieraslajeista, koska kotoperäisille lentokyvyttömille linnuille ei ole kehittynyt puolustusmekanismeja saarille tulevia petoeläimiä vastaan. Uuden-Seelannin lintulajeista noin puolet on kuollut sukupuuttoon sen jälkeen, kun ensimmäiset ihmiset saapuivat vieraslajien kanssa saarille.

Vieraslajien saapumista alueelle voidaan ehkäistä esimerkiksi riskikarttojen avulla. Alueelle jo saapuneita vieraslajeja puolestaan voidaan torjua useilla erilaisilla menetelmillä, esimerkiksi biologisesti tai ansojen sekä myrkyn avulla. Uudessa-Seelannissa apuna on käytetty myös rajattuja suojelualueita, joiden sisäpuolelta on hävitetty haitalliset vieraslajit. Merkittävimpiä haasteita vieraslajien torjunnalle on resurssien puute sekä se, että torjuntaan liittyy paljon prosessia hidastavaa byrokratiaa.