JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan koulutuksellista tasa-arvoa Suomen koulutuspolitiikassa sekä sen kasvatustieteellisiä perusteita. Koulutuksellinen tasa-arvo on keskeinen koulutuspolitiikan tavoite. Kuitenkin koulutuksellisen tasa-arvon ja sen tavoitteiden määrittely ovat usein puutteellista. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on käsitellä moniulotteista koulutuksellisen tasa-arvon käsitettä ja siinä tapahtuvia muutoksia, joiden huomioimatta jättäminen voi johtaa vajavaiseen tasa-arvotyöhön koulutuksessa. Tutkielma on teoreettinen tarkastelu siitä, mitä koulutuksellisella tasa-arvolla tarkoitetaan, miten sen tavoittelua voidaan perustella kasvatusteorioiden pohjalta, ja miten sen tavoittelu on muuttunut Suomen koulutuspolitiikassa ajan saatossa.

Ensimmäisenä tarkastellaan tasa-arvoa ja sen lähikäsitteitä yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta suhteessa koulutukseen. Tutkielmassa hyödynnetään intersektionaalista näkökulmaa, mikä mahdollistaa koulutusmahdollisuuksiin vaikuttavien tekijöiden laajemman tarkastelun. Käsitteiden erittely paljastaa koulutuksellisen tasa-arvon moninaisen ja muuttuvan luonteen, minkä vuoksi yleisen määritelmän sijaan tarkastellaan erilaisia tasa-arvon määritelmiä ja tavoitteita sekä tuodaan esiin keinoja erinäisten tasa-arvonäkemysten arvioimiseksi.

Seuraavaksi tarkastellaan kasvatusteorioiden perusteita koulutukselliselle tasa-arvolle. Osiossa käsitellään sivistyskykyisyyttä, koulutuksen taloudellisia teorioita sekä sosialisaatiota. Näistä etenkin sivistyskykyisyyteen liittyvillä teorioilla on noustu puolustamaan ihmisten yhdenvertaisuutta ja oikeutta koulutukseen. Koulutuksen taloudellisista teorioista käsitellään erityisesti inhimillisen pääoman teorian ja siivilöintiteorian antamia perusteita ja haasteita koulutukselliselle tasa-arvolle. Sosialisaatiota puolestaan tarkastellaan, koska se on tärkeässä osassa yhteiskunnan uusintamisessa ja demokratialle tärkeiden arvojen välittämisessä, joiden joukkoon tasa-arvokin yleensä länsimaissa lasketaan.

Viimeisenä tarkastellaan näiden teoreettisten käsitteiden ja kasvatusteorioiden siirtymistä käytäntöön ja koulutuksellisen tasa-arvon keskeisiä historiallisia vaiheita koulutuspolitiikassa. Koulutuksellisen tasa-arvon määritelmä ja perustelut ovat vaihdelleet eri aikakausina. Koulutuksellisen tasa-arvon tavoite ja keinot ovat vähitellen laajentuneet huomioimaan yhä moninaisemman ryhmän tarpeita ja edistysaskelia koulutuksellisen tasa-arvon suhteen on otettu. Toisaalta saavutettuja etuja on myös menetetty ja uusia haasteita ilmaantunut yksilöpainotteisen, kilpailua ja tehokkuutta korostavan koulutuspolitiikan myötä. Lopuksi tehdään vielä katsaus nykyajan lupaavaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiskeinoon, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmiin.