Lasten kuumeisten virtsatieinfektioiden antibioottihoidon keston vaikutus infektion uusimiseen
Tapani, Turo (2023-01-17)
Tapani, Turo
T. Tapani
17.01.2023
© 2023 Turo Tapani. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202301171042
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202301171042
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkoituksena oli tutkia lasten kuumeisten virtsatieinfektioiden antibioottihoitoaikojen pituuden vaikutusta varhaiseen uusiutuvuuteen. Tällä hetkellä suositus antibioottihoidon kestolle on 7–14 vrk. Lähtökohtana tutkimukselle oli ajatus antibioottihoidon pituuden optimoinnista. Nykyisellään hoitosuosituksen aikahaarukka on laaja ja vertailevaa tutkimusta hoidon pituuksista on vähän. Tavoitteenamme oli selvittää vaikuttaako nykyisen hoitosuosituksen mukainen lyhyempi hoitoaika uusiutumisen riskiin.
Rekisteripohjainen pitkittäinen havainnoiva kohorttitutkimus toteutettiin keräämällä data manuaalisesti suoraan ESKO-tietokannan potilaskertomuksista. Tutkimuspopulaationa toimivat 2014–2018 aikana OYS-lastenklinikalla hoidetut alle 16 vuotiaat potilaat ICD-10 diagnooseilla N10 ja N39.0. Kokonaisuudessaan tutkimuspopulaatio oli 639 potilasta. Kokonaispopulaatiosta rajattiin arvioitavaksi 292 potilasta, joista 47 tapausta uusi kuuden kuukauden sisällä primääri-infektiosta. Potilaiden perustiedot ja diagnoosikoodit taulukoitiin valmiiksi SPSS-alustalla olevaan pohjaan ja näihin liitettiin tiedonhaun perusteella mahdollinen poissulku, syntymäaika, sukupuoli, ensimmäisen pyelonefriitin toteamispäivä, CRP, taudinaiheuttaja, ultraäänilöydös, käytetyt antibiootit ja niiden kesto, sekä mahdollinen infektion uusimispäivämäärä. Data analysoitiin käyttämällä monimuuttujamallia, sekä Kaplan-meier-analyysia.
Tuloksissa vertailtiin alle 10 vrk ja yli 10 vrk antibioottihoidon saaneita, eikä merkittävää eroa uusiutumisessa ryhmien välillä todettu. Merkittävää eroa uusiutumisessa ei todettu myöskään vertailtaessa ryhmiä, joista toisella CRP-arvo primääri-infektiossa oli yli 100 ja toisella alle 100. Niin ikään merkittävää eroa uusiutuvuudessa ei todettu sukupuolen välisessä vertailussa. Poikkeava ultraäänilöydös potilaan virtsateissä kuitenkin lisäsi uusiutumisen riskiä.
Tarpeettoman pitkä antibioottihoito voi lisätä antibioottien haittavaikutuksia, kuten resistenttien kantojen kehittymistä. Tästä johtuen mahdollisimman lyhyt, mutta uusiutumisen ehkäisemiseksi riittävä, hoitoaika olisi ihanteellinen. 7 vrk hoitojakson saaneita oli aineistossa niin vähän, ettei tätä ryhmää voitu luotettavasti tutkimuksessa arvioida. Tutkimuksemme tukee hoitokäytäntöä, jossa antibioottihoidon kesto on alle 10 vrk. Jatkossa tutkimista tarvitaan, siitä riittäisikö vielä lyhyempi, noin viikon pituinen antibioottihoito.
Rekisteripohjainen pitkittäinen havainnoiva kohorttitutkimus toteutettiin keräämällä data manuaalisesti suoraan ESKO-tietokannan potilaskertomuksista. Tutkimuspopulaationa toimivat 2014–2018 aikana OYS-lastenklinikalla hoidetut alle 16 vuotiaat potilaat ICD-10 diagnooseilla N10 ja N39.0. Kokonaisuudessaan tutkimuspopulaatio oli 639 potilasta. Kokonaispopulaatiosta rajattiin arvioitavaksi 292 potilasta, joista 47 tapausta uusi kuuden kuukauden sisällä primääri-infektiosta. Potilaiden perustiedot ja diagnoosikoodit taulukoitiin valmiiksi SPSS-alustalla olevaan pohjaan ja näihin liitettiin tiedonhaun perusteella mahdollinen poissulku, syntymäaika, sukupuoli, ensimmäisen pyelonefriitin toteamispäivä, CRP, taudinaiheuttaja, ultraäänilöydös, käytetyt antibiootit ja niiden kesto, sekä mahdollinen infektion uusimispäivämäärä. Data analysoitiin käyttämällä monimuuttujamallia, sekä Kaplan-meier-analyysia.
Tuloksissa vertailtiin alle 10 vrk ja yli 10 vrk antibioottihoidon saaneita, eikä merkittävää eroa uusiutumisessa ryhmien välillä todettu. Merkittävää eroa uusiutumisessa ei todettu myöskään vertailtaessa ryhmiä, joista toisella CRP-arvo primääri-infektiossa oli yli 100 ja toisella alle 100. Niin ikään merkittävää eroa uusiutuvuudessa ei todettu sukupuolen välisessä vertailussa. Poikkeava ultraäänilöydös potilaan virtsateissä kuitenkin lisäsi uusiutumisen riskiä.
Tarpeettoman pitkä antibioottihoito voi lisätä antibioottien haittavaikutuksia, kuten resistenttien kantojen kehittymistä. Tästä johtuen mahdollisimman lyhyt, mutta uusiutumisen ehkäisemiseksi riittävä, hoitoaika olisi ihanteellinen. 7 vrk hoitojakson saaneita oli aineistossa niin vähän, ettei tätä ryhmää voitu luotettavasti tutkimuksessa arvioida. Tutkimuksemme tukee hoitokäytäntöä, jossa antibioottihoidon kesto on alle 10 vrk. Jatkossa tutkimista tarvitaan, siitä riittäisikö vielä lyhyempi, noin viikon pituinen antibioottihoito.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31642]