JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen suomi toisena kielenä -oppijoiden (myöhemmin S2-oppijat) tuottamia kysymyksiä osana kauppaharjoituskeskusteluja. Tavoitteenani on selvittää, millaisia S2-oppijoiden käyttämät kysymykset ovat sekä funktioiltaan että muodon ja merkityksen osalta. Käytän keskustelunanalyyttista menetelmää ja vuorovaikutuslingvististä näkökulmaa tutkiessani kysymyksiä sisältävien vuorojen rakenteita. Tarkastelen myös osallistujien tietoon ja päätösvaltaan liittyvää jakautumista sekä asennoitumista hintakysymysten yhteydessä.

Tutkimukseni aineisto on Katriina Rantalan keräämä kokonaisuus, joka sisältää videomuotoista aineistoa S2-oppijoiden kauppaharjoituskeskusteluista. Käytössäni olevia videoita on noin 63 minuutin verran ja jokaisessa kuudessa eri videossa esiintyy kaksi oppijaa. Videot sisältävät kauppaharjoituksia eli roolileikkitilanteita, mutta ne on kuvattu luokkahuoneympäristössä. Oppijat tuottavat vuoroin myyjän ja vuoroin asiakkaan ominaisuudessa puhetta, josta olen poiminut oppijoiden tuottamat kysymysvuorot. Olen rajannut aineiston koskemaan vain hintaa koskevia kysymyksiä.

Tulokseni osoittavat, että S2-oppijoiden tuottamat hintakysymykset voidaan jakaa seuraavasti: hintaa kysytään kauppaharjoituksissa joko tietoa pyytävällä vuorolla, epäsuorasti tai sopimalla siitä. Hintaa pyytävät vuorot olen jaotellut kysymyslauseiden sisältämien rakenteiden pohjalta kolmeen eri ryhmään. Oppijat käyttävät kysyessään hintaa paljonko maksaa -rakennetta, mitä maksaa -rakennetta ja miten- tai kuinka- adverbien sisältämia rakenteita. Hintaa kysytään myös epäsuoraa kysymyslausetta käyttäen ja sopimalla hinnasta niin, että suoran hintakysymyksen esittämisen sijaan tuotteesta pyydetään tarjousta onko tarjous -rakenteella.

Hintakysymysten muodosta ja merkityksestä voidaan sanoa, että aineiston tapauksissa käytetään monia erilaisia rakenteita. Kysymyslauseissa aloittavana elementtinä on useimmiten lausekekysymys paljonko tai interrogatiivipronomini mikä. Verbivalintojen suhteen oppijat suosivat maksaa-verbiä, mutta esimerkiksi epäsuoran kysymyksen kohdalla olla-verbiä käytetään myös. Verbillä maksaa on kauppaharjoituksissa kahdentyyppisiä tarkoitteita. Toisaalta maksaa on maksamista toimintana kuvaava vuoron osa. Maksaa voidaan liittää tarkoittavan myös hinnan ominaisuutta eli tuotteen hintaa määrällisesti. Tutkin myös, missä vaiheessa oppijat viittaavat ostamisen kohteeseen hintakysymyksissään. Tutkimuksesta selviää, että aineistossa on enemmän tilanteita, joissa ostamisen kohteeseen ei viitata kysymysvuorossa kuin tilanteita, joissa kysymysvuorossa mainitaan ostamisen kohde.