JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin matematiikan negatiivisesti kokeneiden luokanopettajien kokemuksia negatiivisen matematiikkasuhteen vaikutuksista opetukseen. Negatiivinen matematiikkasuhde määritellään tutkielmassa sellaisena matematiikkaan suhtautumisena, jossa yksilöllä ilmenee negatiivisia tunteita ja käsityksiä liittyen niin laajemmin matematiikkaan kuin itseen matematiikan osaajana. Negatiivisen matematiikkasuhteen vaikutuksien lisäksi tutkittiin luokanopettajien kokemuksia tekijöistä, joita he ovat tarvinneet työssä tuekseen, ja jotka ovat auttaneet heitä matematiikan opetuksessa. Kolmantena seikkana selvitettiin luokanopettajien kokemuksia työn vaikutuksista käsitykseen itsestä matematiikan opettajana.

Tutkielman aineisto koostuu kymmenen (n=10) eri uran vaiheissa olevan luokanopettajan yksilöhaastatteluista. Luokanopettajien työkokemuksen määrä vaihteli yhden ja kolmenkymmenen vuoden välillä. Kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat naisoletettuja. Tutkimukseen osallistuneet opettajat ovat erään suuren sosiaalisen median ryhmän joukosta tutkimukseen osallistumiseen halukkaiksi ilmoittautuneita luokanopettajia, jotka ovat kokeneet matematiikan itselleen vaikeaksi ja suhteensa matematiikkaan enemmän tai vähemmän kielteiseksi.

Luokanopettajien kokemusten perusteella opettajan epävarma suhde matematiikkaan sekä haastaa ja rajoittaa opettajan toimintaa työssä että näyttäytyy positiivisena voimavarana. Etenkin uran alussa opettajat ovat kokeneet epävarmuutta ja tarvinneet sekä hakeneet työhön tukea esimerkiksi valmiista oppimateriaaleista ja valmistautumalla opetukseen tarkasti. Negatiivisten kokemustensa vuoksi opettajat haluavat oppilailleen positiivisia kokemuksia matematiikasta. Työssä opettajat vähitellen sekä oppivat itse matematiikkaa että oppivat opettamaan matematiikkaa, ja näkemys matematiikasta sekä itsestä matematiikan osaajana alkaa vahvistua. Epävarmuus vähenee toistojen ja positiivisten kokemusten synnyttämän varmuuden lisääntyessä.