JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Koiran (Canis lupus familiaris) turkin väritys on yksi ensimmäisistä piirteistä, jota eläingeneetikot ovat tutkineet. Ihmisellä on ollut suuri vaikutus koiran turkin värien eri fenotyyppien syntymiseen ja turkin värien jalostaminen onkin yksi vanhimmista keinotekoisen valinnan esimerkeistä. Erikoiset ja harvinaiset asiat ovat ihmiselle kiinnostavia, ja tämä näkyy myös halukkuutena jalostaa sen mukaisia turkin värejä. Toisaalta monilla koiraroduilla on tarkat rotumääritelmät, joissa kerrotaan sallitut väritykset. Nämä ovat usein perua koirien alkuperäisistä käyttötarkoituksista.

Koirien turkin värien takana ovat kaksi pigmenttiä, eumelaniini ja feomelaniini, joita tuotetaan pigmentin syntetisointiin erikoistuneissa soluorganelleissa, melanosomeissa. Kolme geeniä, MC1R, ASIP ja CBD103, saavat aikaan eumelaniinin ja feomelaniin synteesin vaihtelun ja tällä tavoin määrittelevät koirien turkin pohjavärin. Muut turkin väreihin vaikuttavat geenit muokkaavat turkin väritystä vaikuttamalla edellä mainittuihin pohjaväreihin. Ne voivat haitata pigmenttien synteesiä ja täten synnyttää vaaleampia värejä tai ne voivat jopa estää pigmentin synteesin täysin aiheuttaen täysin valkoisia alueita koiran turkissa.

Monet turkin värityksen fenotyypit ovat useiden geenien kanssakäymisen tulosta. Näillä geeneillä ja niiden varianteilla on monimutkaisia ja/tai epistaattisia vuorovaikutuksia toistensa kanssa, joiden ansiosta koirien tämänhetkinen suuri värikirjo on syntynyt. Vaikka turkin värien syntymekanismeja on tutkittu kauan ja paljon, monet niistä ovat vielä tutkimuksen alla tai kokonaan tuntemattomia.