JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tämän kandidaatintyön tavoitteena oli selvittää mitä tiedämme eron jälkeisestä vainosta tehdyn suomalaisen tutkimuksen valossa ja samalla selvittää mahdollisia tutkimusaukkoja. Työ alkoi käytännön tarpeesta, jonka olen poliisina lähisuhdeväkivaltarikoksia tutkiessani ja ennalta estävää työtä sidosryhmäyhteistyönä tehdessäni todennut. Minua ohjasi aiheen tutkimiseen mielenkiinto ja motivaatio saada kehittää lähisuhdeväkivallan ennalta estävää työtä. Vain noin 10 % lähisuhdeväkivallasta tulee viranomaisten tietoon. Eron jälkeinen vaino on lähisuhdeväkivaltaa, joka usein jää vielä enemmän piiloon.

Tutkielma on tehty kuvailevan kirjallisuuskatsauksen metodein, jonka avulla olen etsinyt luotettavia artikkeleita ja tutkimustietoa, joista olen saanut tietoa aiheesta. Lähestyin aihetta lähisuhdeväkivallan viitekehyksessä. Luin runsaasti kirjallisuutta ja tutkimusta aiheesta ja lopulta työhöni valikoitui 16 lähdettä, joiden avulla kokosin tietoa työhöni.

Tulokset kertoivat eron jälkeisen vainon olevan lähisuhdeväkivaltaa, joka aiheuttaa uhrilleen jatkuvaa pelkoa, ahdistusta ja elämisen piirin kaventumista. Eron jälkeisen vainon piirteet ovat moninaiset ja elävät yhteiskuntamme muutoksen myötä, esimerkiksi digitaalinen vaino on lisääntynyt. Eron jälkeisen vainon seuraamukset uhrille voivat myös olla moninaiset ahdistuksen tunteesta konkreettiseen väkivallan uhkaan ja perhesurmaan. Pakottavan kontrollin on todettu olevan yksi eron jälkeisen vainon osatekijä. Yhteiskunnalle lähisuhdeväkivalta on kallis väkivallan muoto.

Tutkimuksesta selvisi, että yhteiskunnassamme ei tunnisteta eron jälkeistä vainoa riittävällä tavalla. Kokonaisuutta ei nähdä, eikä tunnisteta, vaan katsotaan yksittäisiä tekoja, jotka usein ovat näennäisen mitättömiä. Sekä viranomaiset, että uhri itse voivat kyseenalaistaa kokemuksia ja tapahtumia ja leimata niitä esimerkiksi ero- tai huoltajuusriidoiksi.

Sekä kokijaan, että tekijään kohdistuvan ennalta estävän työn kehittäminen mahdollisimman toimivaksi yhteistyössä eri viranomaisten ja muiden tahojen kanssa on tärkeää. Mikään taho ei yksin pysty tilannetta ratkaisemaan. Lähisuhdeväkivallan, eron jälkeisen vainon, pakottavan kontrollin ja perhesurmien välillä näyttäisi olevan yhteys, jonka vuoksi uhka- ja riskinarviointia on tärkeää tehdä ajoissa, jotta auttavat toimenpiteet osataan kohdistaa oikein.

Eron jälkeisen vainon estämiseksi tarvitaan tiivistä viranomaisyhteistyötä ja koulutusta. Kehittämiskohteiksi voisi ajatella ilmiön tuntemisen, tunnistamisen, uhrin ja tekijän kohtaamisen ja turvallisen puuttumisen. Suomessa lähisuhdeväkivallan osalta pelkästään fyysisen lähisuhdeväkivallan terveydenhuollon kautta aiheuttama suora lisäkustannus yhteiskunnalle on noin 150 miljoonaa euroa vuodessa. Ajattelen, että ennalta estävän työn tarve ja siihen liittyvän tiedon ja koulutuksen tarve tulevat kasvamaan tulevaisuudessa.