JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tutkin pro gradussani vaasalaisnuorten suhtautumista Etelä-Pohjanmaan murteeseen. Perinteisissä murrekartoissa kaupunkeja, kuten Vaasaa, ei ole määritelty osaksi mitään murrealuetta. Etelä-Pohjanmaan murre on alueellisesti Vaasaa lähimpänä, joten halusin lähteä tutkimaan, kuinka hyvin vaasalaisnuoret tuntevat murteen, ja mitä he ajattelevat siitä. Minua kiinnosti myös selvittää, heijastuuko vastauksista stigmatisoitumista eli negatiivista leimautumista murretta kohtaan.

Sovellan tutkimuksessa useaa eri tutkimussuuntausta, jotka ovat sosiolingvistiikka, kansanlingvistiikka ja kansandialektologia, kieliasenteiden ja -käsitysten tutkimus sekä dialektologia. Metodina käytän kvalitatiivista sisällönanalyysia.

Toteutin tutkimukseni sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi 82 vaasalaisnuorta, jotka olivat iältään 15–25-vuotiaita. Lomakkeessa oli viiden taustatietokysymyksen jälkeen yhteensä seitsemän Etelä-Pohjanmaan murretta koskevaa tehtävää. Vastaajien tuli muun muassa arvioida murretta päinvastaisten adjektiivien välillä (esim. kova — pehmeä) sekä tunnistaa murresanoja ja kuvailla murretta omin sanoin.

Vaasalaisnuoret kokevat Etelä-Pohjanmaan murteen etupäässä vanhanaikaiseksi, leppoisaksi ja maskuliiniseksi. Vastaajista noin 60 prosentilla oli ainakin jonkinlaisia suhteita Etelä-Pohjanmaan murteeseen sukulaisten tai ystävien kautta. Vaasan puhekielen todettiin eroavan Etelä-Pohjanmaan murteesta muun muassa siksi, että murteessa on erilaisia sanoja. Lisäksi Vaasan puhekieli koettiin yleiskieliseksi. Mainintoja saivat myös ruotsin kielen vaikutus vaasalaisten puhekieleen, puheen muotoseikat sekä se, ettei Vaasassa puhuta ”leveästi”, kuten Etelä-Pohjanmaan murteessa. Lopulta noin neljä viidestä vaasalaisnuoresta suhtautui Etelä-Pohjanmaan murteeseen positiivisesti, ja odottamaani stigmatisoitumista murretta kohtaan esiintyi hyvin vähän.