JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Rannikkoalueiden ihmistoiminta on uhka Itämeren, ja erityisesti Perämeren, lajeille ja elinympäristöille. Perämeri on ainutlaatuinen ja herkkä murtovesiympäristö, joissa lajistoon vaikuttaa maankohoaminen, matala suolapitoisuus verrattuna valtameriin ja heikko veden kerrostuneisuus. Alueella esiintyy paljon flada-kluuvisarjoja, joissa elää uhanalaisia lajeja. Putkilokasvit ovat tärkeä osa ekosysteemiä ja niihin kohdistuu useita uhkia aina rannikon rehevöitymisestä rantojen muokkaukseen ja rakentamiseen.

Tutkielman tarkastellaan uhanalaisen nelilehtivesikuusen (Hippuris tetraphylla) ja upossarpion (Alisma Wahlenbergii), yksilömäärään vaikuttaneita ympäristötekijöitä Perämerellä eri aikoina. Upossarpion yksilömäärän muutoksia tarkasteltiin kolmella eri tarkasteluajanjaksolla ja nelilehtivesikuusen kahdella eri tarkasteluajanjaksolla. Tutkimusaineistona käytettiin Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselta saatua VELMU-ohjelman aineistoa upossarpiosta ja nelilehtivesikuusesta. Upossarpion osalta tutkielmassa oli 28 ja nelilehtivesikuusen osalta 25 seurantapistettä. Ympäristömuuttujat koostettiin Ilmatieteen laitoksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Kansainvälisen merentutkimuslaitoksen sivuilta ladatuista aineistoista. Tutkielmassa käytettiin tilastollisena mallinnusmenetelmänä yleistettyä additatiivista mallia. Kaikille upossarpion ja nelilehtivesikuusen tarkasteluajanjaksoille suoritettiin erikseen mallinnukset.

Upossarpion ja nelilehtivesikuusen yksilömäärät ovat vähentyneet 1989–2021 aikana. Maankohoaminen vaikutti sekä upossarpion että nelilehtivesikuusen yksilömäärään lähes kaikilla tarkasteluajanjaksoilla. Nelilehtivesikuusen yksilömääriin vaikutti maankohoamisen lisäksi suolapitoisuus ensimmäisellä tarkasteluajanjaksolla (2000–2008). Upossarpion yksilömääriin on ensimmäisellä (1989–1995) ja toisella (2000–2005) tarkasteluajanjaksolla vaikuttanut myös ravinnemuuttujat, näkösyvyys ja fosfaatti. Ravinnemuuttujilla oli upossarpion yksilömääriin negatiivinen vaikutus. Upossarpion ja nelilehtivesikuusen yksilömäärien vähentymiseen on vaikuttanut maankohoamisen lisäksi ihmistoiminta Perämeren rannikkoalueilla, mutta tätä tulisi tarkastella kattavammalla aineistolla ja paikkatieto-ohjelmistoja hyödyntäen. Ruoppaukset, laidunnuksen loppuminen ja ruovikoituminen on hävittänyt upossarpiolle ja nelilehtivesikuuselle soveltuvia ympäristöjä, ja ne ovat myös kasvilajien uhkatekijöitä tulevaisuudessa. Aihetta tulisi tarkastella ei-ajallisesti ja isommalla aineistolla, koska pieni määrä seurantapisteitä vaikutti tulosten luotettavuuteen.