JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on kuvata sateenkaariperheen moninaisuutta intersektionaalisuuden ja heteronormatiivisuuden viitekehyksissä. Metodologisen lähtökohdan tutkielmaan tuo kriittinen, feministinen tutkimusperinne. Sateenkaariperheellä tarkoitetaan tässä perhettä, jonka yksi tai useampi vanhempi kuuluu sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön. Intersektionaalisuus kuvaa erilaisten vallan systeemien risteämistä ja yhteen kietoutumista yksilöissä ja perheissä. Ne asettavat ihmisiä eri tavoin etuoikeutettuihin ja marginalisoituihin asemiin vaikuttaen ihmisten kokemuksiin ja mahdollisuuksiin. Intersektionaalisia tekijöitä ovat esimerkiksi sukupuoli, seksuaalisuus, luokka, etnisyys, ihonväri, ikä ja toimintakyky. Heteronormatiivisuudella viitataan ideologiaan, joka korostaa heteroseksuaalisuuden, sukupuolen kaksijakoisuuden ja biologisen ydinperheen luonnollisuutta. Tämä heijastuu myös sateenkaariperheiden elämään ja niistä tehtyyn tutkimukseen.

Perinteisesti sateenkaariperhettä koskeva tutkimus on kohdistunut länsimaisiin, valkoisiin, keskiluokkaisiin, ydinperheen muotoisiin lapsiperheisiin. Näin saatu kuva sateenkaariperheestä on yksipuolinen ja puutteellinen, joten halusin selvittää kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin, miten sateenkaariperheiden moninaisuus on huomioitu aiemmin tehdyssä tutkimuksessa. Tutkielman tekemistä ohjasivat kaksi tutkimuskysymystä: 1.Miten sateenkaariperhettä käsittelevässä tutkimuksessa on annettu tilaa intersektionaaliselle moninaisuudelle ja toisaalta, miten se on piilossa? sekä 2. Miten heteronormatiivinen ydinperheideologia näkyy sateenkaariperhetutkimuksessa?

Kirjallisuuskatsauksen perusteella intersektionaalista sateenkaariperhetutkimusta on tehty niukasti, vaikkakin enenevässä määrin. Aineistosta nousivat esiin intersektionaalisuuden viitekehyksessä tarkastellut lapsiperheellistymisen ja kasvatusinstituutioiden teemat. Lisäksi tutkielmassa kerrotaan aineistossa käsitellyistä intersektionaalisen tutkimuksen haasteista ja uusista metodologisista kehitelmistä. Heteronormatiivisuuden läpileikkaavuus näkyy sekä sateenkaariperheiden kokemuksissa että niitä koskevassa tutkimuksessa.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sateenkaariperheen moninaisuudesta tarvitaan enemmän sekä intersektionaalista että heteronormatiivisuutta kyseenalaistavaa tutkimusta. Moninaisuutta koskeva tieto ja koulutus auttavat muun muassa vähentämään ennakkoluuloja. Tämä lisää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja perheiden yhdenvertaisuutta esimerkiksi perhepalvelujen ja kasvatusinstituutioiden piirissä.