Alakouluikäisten koulu-uupuminen ja sen ehkäisy yhteiskunnallisena ilmiönä
Vainionpää, Veera (2023-04-19)
Vainionpää, Veera
V. Vainionpää
19.04.2023
© 2023 Veera Vainionpää. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202304191436
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202304191436
Tiivistelmä
Tutkielmassa avataan koulu-uupumuksen ja uusliberalistisen yhteiskunnan käsitteitä, ja aikaisempaan tutkimustietoon perehtymällä selvitetään niiden välistä yhteyttä. Koulu-uupumuksen ehkäisyä käsitellään yksilön, yhteisön ja etenkin yhteiskunnan näkökulmasta. Sosiaalipedagogiikka tuo esiin kasvatuskäytänteitä, joiden tavoitteena on inhimillistää yhteiskuntaamme. Tutkielman tavoitteena on lisätä omaa tietoisuutta ja ammatillista kehittymistä sekä vastata tutkimuskysymyksiin ”Uuvuttaako yhteiskunta alakouluikäiset oppilaat?” ja ”Miten koulu-uupumusta voidaan ehkäistä?” Kiinnostus aihetta kohtaan on kehittynyt omista koulukokemuksista sekä uupumuksen ajankohtaisuudesta yhteiskunnassamme.
Koulu-uupumuksen taustatekijöiksi tunnistetaan omat henkilökohtaiset tekijät, kouluun liittyvät tekijät ja koulun asettamat vaatimukset. Tutkimustietoa koulu-uupumuksen ja yhteiskunnan välisestä yhteydestä ei löydy, mutta yhteiskunnan ja työskentely-ympäristön yhteys psykososiaalisen stressin ja sitä kautta työuupumusriskin kasvamiseen tunnistetaan. Stressitekijöiksi yhdistetään individualismi, asetetut koulutusodotukset, ajan ja tuen puute, liikkuvuus/joustavuus sekä kilpailullisuus. Uusliberalismi on muovannut koulutuspolitiikkaamme yhä asiakaslähtöisempään ja kilpailullisempaan suuntaan, joten stressitekijät ovat näkyvillä myös alakoululaisen oppilaan kouluarjessa.
Koulu-uupumuksen ehkäisyssä koulu voi tukea oppilasta mm. opettamalla resilienssiä ja tarjoamalla työskentelyolosuhteen, jossa vallitsee hyvä yhdessäolon ja välittämisen kulttuuri sekä onnistumisten tunnustaminen. Jotta uuvuttaviin rakenteisiin voidaan puuttua, muutoksen tulee kuitenkin lähteä yhteiskunnalliselta tasolta. Lasten superkasvattamisesta luopuminen ja riittävän hyvään tähtääminen erinomaisuuden sijaan ovat tarpeellisia muutoksia. Koulutusuudistuksiin tulee ottaa mukaan niin opettaja, oppilas kuin huoltajatkin, ja uudistusten tulee tarjota oppilaalle merkityksellisiä oppimisen mahdollisuuksia. Sosiaalipedagogiikka tarjoaa työotettaan, jonka tavoitteena on yhteiskunnan inhimillistäminen.
Tutkielma on toteutettu kuvailevana, narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuus on kerätty sekä suomen- että vieraskielisistä lähteistä. Kirjallisuuskatsauksessa on käytetty monipuolisesti kirjoja, vertaisarvioituja artikkeleita, väitöstekstejä ja internetsivustoja. Tutkielman toteutuksessa on huomioitu hyvän tieteellisen käytännön eettiset periaatteet. Luotettavuuteen on vaikuttanut tutkimustiedon vähäisyys, jonka myötä tehdyt havainnot ja tulkinnat eivät saa tukea muista samaa ilmiötä tutkivista lähteistä. Lisäksi näkökulma laajeni koulu-uupumuksesta työuupumukseen ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastatessa.
Koulu-uupumuksen taustatekijöiksi tunnistetaan omat henkilökohtaiset tekijät, kouluun liittyvät tekijät ja koulun asettamat vaatimukset. Tutkimustietoa koulu-uupumuksen ja yhteiskunnan välisestä yhteydestä ei löydy, mutta yhteiskunnan ja työskentely-ympäristön yhteys psykososiaalisen stressin ja sitä kautta työuupumusriskin kasvamiseen tunnistetaan. Stressitekijöiksi yhdistetään individualismi, asetetut koulutusodotukset, ajan ja tuen puute, liikkuvuus/joustavuus sekä kilpailullisuus. Uusliberalismi on muovannut koulutuspolitiikkaamme yhä asiakaslähtöisempään ja kilpailullisempaan suuntaan, joten stressitekijät ovat näkyvillä myös alakoululaisen oppilaan kouluarjessa.
Koulu-uupumuksen ehkäisyssä koulu voi tukea oppilasta mm. opettamalla resilienssiä ja tarjoamalla työskentelyolosuhteen, jossa vallitsee hyvä yhdessäolon ja välittämisen kulttuuri sekä onnistumisten tunnustaminen. Jotta uuvuttaviin rakenteisiin voidaan puuttua, muutoksen tulee kuitenkin lähteä yhteiskunnalliselta tasolta. Lasten superkasvattamisesta luopuminen ja riittävän hyvään tähtääminen erinomaisuuden sijaan ovat tarpeellisia muutoksia. Koulutusuudistuksiin tulee ottaa mukaan niin opettaja, oppilas kuin huoltajatkin, ja uudistusten tulee tarjota oppilaalle merkityksellisiä oppimisen mahdollisuuksia. Sosiaalipedagogiikka tarjoaa työotettaan, jonka tavoitteena on yhteiskunnan inhimillistäminen.
Tutkielma on toteutettu kuvailevana, narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuus on kerätty sekä suomen- että vieraskielisistä lähteistä. Kirjallisuuskatsauksessa on käytetty monipuolisesti kirjoja, vertaisarvioituja artikkeleita, väitöstekstejä ja internetsivustoja. Tutkielman toteutuksessa on huomioitu hyvän tieteellisen käytännön eettiset periaatteet. Luotettavuuteen on vaikuttanut tutkimustiedon vähäisyys, jonka myötä tehdyt havainnot ja tulkinnat eivät saa tukea muista samaa ilmiötä tutkivista lähteistä. Lisäksi näkökulma laajeni koulu-uupumuksesta työuupumukseen ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastatessa.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31657]