JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Induktiovaiheella tarkoitetaan tietynlaista välitilaa siirryttäessä opinnoista työelämään. Tässä tutkimuksessa induktiovaihe määritellään yhdestä vuodesta viiteen vuoteen kestäväksi. Induktiovaiheessa annetut tuen muodot, kuten mentorointi, ovat merkittävässä roolissa ammatti-identiteetin kehittymiselle. Mentoroinnin kaksi päätavoitetta ovat uran ja ammatillisen kehityksen tukeminen sekä psykososiaalisen ja emotionaalisen tuen tarjoaminen työntekijälle. Mentoroinnilla on merkittävä rooli työhyvinvoinnissa. Työhyvinvointi voidaan määritellä psykologiseksi kokemukseksi sekä aktiiviseksi toiminnaksi. Tässä tutkimuksessa sitä tarkastellaan fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden kautta.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada käsitys siitä, millaisena työuransa alkuvaiheessa olevat varhaiskasvatuksen erityisopettajat kuvaavat mentorointiansa ja työhyvinvointiansa. Tutkimme myös, koetaanko mentoroinnin ja työhyvinvoinnin välillä olevan yhteyttä, sekä erittelimme tekijöitä, joista varhaiskasvatuksen erityisopettajien työhyvinvointi koostuu.

Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen, fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin helmikuussa 2023 haastattelemalla neljää induktiovaiheessa olevaa varhaiskasvatuksen erityisopettajaa. Aineisto analysoitiin tulkitsevan fenomenologisen analyysin eli IPA:n (interpretative phenomenological analysis) avulla.

Tämän tutkimuksen mukaan mentorointi on erittäin tärkeä tukimuoto induktiovaiheessa oleville varhaiskasvatuksen erityisopettajille. Mentorointia toteutettiin pareittain sekä ryhmissä. Mentorointimallina olivat perehdytysmentorointi ja vertaismentorointi. Työhyvinvointi koettiin tässä tutkimuksessa pääosin hyväksi. Eniten työhyvinvointia tukivat toimiva yhteistyö, vertaistuki, mentorointi sekä työn joustavuus. Työhyvinvointia eniten kuormittivat haastavat vuorovaikutustilanteet. Tutkimuksessa mentorointi ja työhyvinvointi näyttäytyivät yhtenäisenä kokonaisuutena, joiden välinen suhde on vahvasti positiivinen. Mentorointi käsitteenä ilmeni tutkimuksessa monimuotoisena, jolle ei ollut yhtä selkeää määritelmää.

Early childhood special education teachers’ experiences about mentoring and well-being at work in the induction phase

Abstract

Induction phase is a certain kind of intermediate state when transitioning from studies to working life. In this study the induction phase is defined to last from one to five years. The forms of support given in the induction phase, such as mentoring, play a significant role in the development of professional identity. The two main goals of mentoring are to support career and professional development and to provide psychosocial and emotional support to the employee. Mentoring plays a significant role in well-being at work. Well-being at work can be defined as a psychological experience and an active action. In this study we examine it through physical, psychological and social factors.

The aim of this study was to gain an understanding of how early childhood special education teachers describe their mentoring and well-being at work. We also investigated whether there is perceived to be a connection between mentoring and well-being at work, and detailed the factors that make up the well-being of early childhood special education teachers.

The research approach of this master’s thesis was qualitative, phenomenological-hermeneutic research. The data was collected in February 2023 by interviewing four early childhood special education teachers in the induction phase. The data was analyzed using interpretative phenomenological analysis, also known as IPA.

According to the results of this study, mentoring is a very important form of support for early childhood special education teachers in the induction phase. Mentoring was carried out in pairs and in groups. The mentoring models were introductory mentoring and peer mentoring. Wellbeing at work was perceived to be mostly good in this study. The most important factors supporting the work well-being were functional cooperation, peer support, mentoring and job flexibility. Challenges in interaction situations weakened the well-being at work the most. In this study, mentoring and well-being at work appeared as a unified phenomenon. The relationship between these two is strongly positive. Mentoring as a concept appeared diverse, for which there was no single clear definition.