JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Lapsen osallisuus on noussut viime vuosina kasvatuksen ja oppimisen keskiöön. Osallisuudella tarkoitetaan yhteisön toimintaan osallistumista ja vaikuttamista, mutta myös tunnetta yhteenkuuluvuudesta. Kansallisen arviointikeskuksen mukaan jokaisen lapsen osallisuuden mahdollisuudet eivät kuitenkaan vielä täyty ja sen merkityksistä sekä käytänteistä osana varhaiskasvatuksen arkea on syytä käydä keskustelua. Ujous voidaan tätä taustaa vasten nähdä yhtenä haasteellisimmista kasvatuskysymyksistämme. Ujous on tunne, joka ilmenee arkuutena, hiljaisuutena ja vetäytyneisyytenä, ja rajoittaa lapsen kykyä olla osa sosiaalista kanssakäymistä. Hiljaiset lapset ovat vaarassa jäädä vaille kasvattajan huomiota. Kasvattajan toiminta, sensitiivisyys ja pedagogiset valinnat korostuvat ujon lapsen osallisuuden mahdollistajina. Kasvattajan tehtävä on pohtia, kuinka jokaisen lapsen mielipiteet, tarpeet ja toiveet tulevat kuuluviin, jotta jokaisella lapsella olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua, oppia ja vaikuttaa oman varhaiskasvatusryhmänsä toimintaan.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet linjaa taiteellisen toiminnan ja draamakasvatuksen yhdeksi toiminnallisista, osallisuutta edistävistä työtavoista. Paneudun tässä laadullisessa ja narratiivisessa tutkimuksessa kuuden ammatikseen kasvatustyötä tekevän henkilön kokemusperäisiin kertomuksiin pedagogisen nuken käytöstä ja ujon lapsen osallisuudesta näissä hetkissä. Kiinnostuksenkohteeni on draamakasvatuksen menetelmiin kuuluvan pedagogisen nuken mahdollisuudet rohkaista ja tukea ujoa lasta osallisuuteen. Haluan selvittää, millaisissa yhteyksissä ja millä tavoin pedagogista nukkea on käytetty, mutta ennen kaikkea, millaisia havaintoja kasvattajat ovat näissä tilanteissa tehneet ujon lapsen osallisuudesta. Pedagogisella nukella tarkoitan käsinuken, pehmolelun tai jonkin muun figuurin tavoitteellista käyttöä osana lasten kanssa tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta ja toimintaa.

Tutkimustyöni tuloksena syntyneet kuusi moniäänistä kertomusta tuovat lukijan aistittavaksi tutkimukseeni osallistuneiden kasvattajien henkilökohtaiset kokemukset pedagogisen nuken tarjoamista monipuolisista mahdollisuuksista ujon lapsen osallisuuden vahvistamiseksi. Kertomuksista välittyy niin suuret tähtihetket kuin arkiset ilon ja onnistumisen kokemuksetkin. Tavoitteenani on tuottamieni kertomusten avulla herätellä kasvattajia uudenlaiseen tapaan ajatella ujon lapsen osallisuutta ja pedagogisen nuken sille suomia mahdollisuuksia. Ujo lapsi tarvitsee kasvattajaltaan luovia ratkaisuja oman osallisuutensa tueksi. Kasvattajien on tunnistettava taidekasvatuksen laaja-alaiset merkitykset lapsen kokonaisvaltaiselle kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle. Heidän on opittava yhdistämään taidekasvatus kokonaisvaltaisesti osaksi varhaiskasvatuksen arkea ja lasten tuen tarpeita, monipuolisesti erilaisia tekniikoita, menetelmiä ja materiaaleja hyödyntäen. Tutkielmani on näin ollen kannanotto myös taito- ja taideaineiden puolesta, paitsi osana opettajankoulutusta, myös kautta koko koulutusjärjestelmän.

“It was that girl’s stellar moment and really one of the most amazing experiences in my career.” : pedagogical puppet and the participation of a shy child in the stories of educators

Abstract

In recent years, the participation of children has become the focus of education and learning. Participation refers to participation and influence in the activities of the community, but also to a sense of belonging. However, according to the National Assessment Centre, the opportunities for participation of every child are not yet met, and its meanings and practices as part of the everyday life of early childhood education and care should be discussed. Against this background, shyness can be seen as one of our most challenging educational issues. Shyness is a feeling that manifests itself in tenderness, silence, and withdrawal, and limits the child’s ability to be part of social interaction. Quiet children run the risk of being overlooked by the educators. The educator’s actions, sensitivity and pedagogical choices are emphasized as enablers of the participation of a shy child. It is the educator’s task to consider how each child’s opinions, needs and wishes are heard, so that every child has equal opportunities to participate, learn and influence the activities of their own group.

The Finnish National Core Curriculum for Early Childhood Education and Care outlines artistic activities and drama education as one of the functional, participatory working methods. In this qualitative and narrative study, I will delve into the experiential accounts of six educational professionals about the use of pedagogical puppets and the participation of shy children in these moments. My area of interest is the possibilities of a pedagogical puppet to encourage and support a shy child to participation. I want to find out in what contexts and in what ways the pedagogical puppet has been used, but above all what kind of observations the educators have made in these situations about the participation of a shy child. By pedagogical puppet, I mean the goal-oriented use of a hand puppet, a soft toy, or some other figure as part of educational interaction and activities with children.

The six polyphonic narratives created as a result of my research make the reader aware of the educators’ personal experiences about the diverse possibilities offered by the pedagogical puppet to strengthen the participation of the shy child. My goal is to awake educators to a new way of thinking about the participation of a shy child and the opportunities that a pedagogical puppet gives it. A shy child needs creative solutions from their educators to support their own participation. Educators need to recognize the broad meanings of art education for a child’s holistic growth, development, and learning. They must learn to integrate art education into the everyday life of early childhood education and care and the needs of children’s support, by using different techniques, methods and materials. My thesis is therefore also a statement in favour of arts and crafts, not only as part of teacher training, but also throughout the entire education system.