JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tutkielmani kohdeteos "Nainen joka rakasti hyönteisiä" (Selja Ahava, 2020) kertoo teoksen päähenkilön, Marian, elämäntarinan. Marian hahmo elää useiden vuosisatojen ajan: tämä syntyy 1600-luvun puolivälin Saksassa, mutta kuolinhetki sijoittuu nykypäivään. Teoksen puitteet antavat hedelmällisen aineiston päähenkilön sisäisen kehityksen tarkasteluun muuttuvassa yhteiskunnassa. Tutkielmassani pohdin Marian kehitystä kahden tutkimuskysymyksen kautta. Ensimmäinen kysymykseni on, miten Marian sukupuolen mukanaan tuoma yhteiskunnallinen konteksti vaikuttaa individuaatioprosessin kulkuun tai sen toteutumiseen. Tämän selvittämisessä hyödynnän feminististä kirjallisuudentutkimusta. Hypoteesini on, ettei kuvattua individuaatioprosessia ja naissukupuolen vaikutusta siihen voida olla tarkastelematta toisiinsa kietoutuneina konstruktioina.

Toisena tutkimuskysymyksenäni pohdin, millaisena Marian henkilöhahmon kehitys näyttäytyy metamorfoosin symbolisessa kehyksessä individuaatioprosessin kautta tarkasteltuna. Individuaatioprosessilla viittaan psykiatri C. G. Jungin 1900-luvun alkupuolella kehittämään teoriaan henkilön yksilöitymisestä. Kyseessä on psyykkinen prosessi, jonka myötä ihmisestä tulee yksilö, ainutlaatuinen persoonallisuus. Metamorfoosin symbolisella kehyksellä puolestaan viittaan niin teoksen sisäiseen tematiikkaan kuin ulkoasuunkin: Marian elämäntyö kytkeytyy perhosten metamorfoosin tutkimiseen, ja teos puolestaan on jaettu kronologisesti luvuittain metamorfoosin eri vaiheisiin. Hypoteesini on, ettei kyseinen jako ole sattumanvarainen, vaan sen sijaan yhteydessä teoksen syvempiin motiiveihin ja tarkoitusperiin.

Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen liittämäni hypoteesin tekemäni analyysi osoitti täysin validiksi. Erityisesti Marian elämän alkupuolen ajoittuminen 1600–1700-luvuille luo realiteetit, joissa ajalle ominaiset normit, roolit ja valta-asetelmat vaikuttavat väistämättä Marian mahdollisuuksiin tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Marian psyyken kehitykseen ja sen myötä individuaatioprosessiin naiseus vaikuttaa jo lapsuudesta saakka. Individuaatioprosessinsa aikana Maria joutuu jatkuvasti miettimään, kuka hän oikein on. Nämä pohdinnat pakottavat individuaatiota tavoittelevan Marian myös hyväksymään normien vastustamista seuraavan yksinäisyyden ja epäonnistumisen tuntemukset.

Pohdin tutkielmassani useammastakin näkökulmasta, voidaanko Marian individuaatioprosessin katsoa onnistuneen. Sen perusteella, mihin Marian prosessi jää tämän kuollessa, totean tämän pitkälti saavuttaneen individuaation yksilöllisellä tasolla. Maria on päässyt vuoropuheluun oman sisäisen keskuksensa eli Itsen kanssa onnistuen tiedostamaan, mitä eniten omalta elämältään haluaa. Hän on tehnyt tarvittavia tekoja näiden halujen saavuttamiseksi, ja individuaatioprosessinsa edetessä myös oppinut hyväksymään ne epäonnistumisen ja syyllisyyden tunteet, joita teot ovat hänessä aiheuttaneet.