JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Muuttuva kaupunkitila kohtaa jatkuvasti uusia haasteita. Kaupunkien kasvaessa ja kaupungistumisen lieveilmiöiden lisääntyessä alueellisessa suunnittelutyössä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, miten kaupungit voivat säilyttää elinvoimaisuutensa ja resilienssinsä muuttuvassa yhteiskunnassa. Tässä tutkielmassa keskitytään kaupunkien kykyyn vastata rikollisuuden tuomiin haasteisiin. Vaikka Suomessa katurikollisuus on globaalissa vertailussa pientä, se on erityisesti pääkaupunkiseudulla voimakkaasti kasvava ilmiö, joka on viime aikoina saanut yhä enemmän huomiota etenkin mediassa ja poliittisessa keskustelussa. Katurikollisuuteen liittyvät kysymykset ovat lisänneet yleistä huolta kaupunkien turvallisuudesta. Tutkielman mielenkiinnonkohteena on rikollisuuden torjumisen lisäksi se, miten yhtäältä rikollisuus ja toisaalta pelko rikollisuudesta muuttavat kaupunkitilaa ja siinä koettua turvallisuutta.

Turvallisuus on yksi ihmisen perustarpeista ja samalla myös elinvoimaisen alueen edellytys. Tutkielmassa kaupunkitilan turvallisuutta lähestytään rikosturvallisuuden näkökulmasta. Kaupunkien rikoksentorjuntaan syvennytään alueellisten erojen ja turvallisuuslähtöisen suunnittelun sekä tilannetorjunnan menetelmien kautta. Ympäristön ominaisuuksia muuttamalla voidaan ohjata ihmisten käyttäytymistä. Tietyt ympäristön piirteet voivat joko edistää tai ehkäistä rikollisuutta sekä lisätä kokemusta alueen turvallisuudesta. Fyysisiä ympäristötekijöitä ovat esimerkiksi näkyvyys, valaistus, kulkua rajoittavat esteet ja valvontakamerat. Myös monipuoliset kohtaamispaikat ja viihtyisät virkistysalueet tukevat turvallisuuden tunnetta kaupunkitilassa sekä ehkäisevät rikollisuutta.

Toisaalta turvallisuustoimiin liittyy myös paljon symboliikkaa ja tilan vallankäyttöä koskevia kysymyksiä. Turvallisuustoimet kohdistuvat ihmisiin ja ihmisryhmiin eri tavoin. Toisinaan turvallisuuslähtöiset menetelmät paradoksaalisesti lisäävät turvattomuuden tunnetta ja/tai edistävät rikollisuuden esiintymistä. Turvallisuuslähtöisessä suunnittelussa on arvioitava kriittisesti, miten samanaikaisesti voidaan sekä torjua rikollisuutta että säilyttää kaupunkitilan avoimuus, viihtyisyys ja elinvoimaisuus. Rikollisuus, rikoksentorjunta ja turvallisuus muodostavat moniulotteisen prosessin, joka vaatii kokonaisvaltaista tarkastelua — niin fyysisen ympäristön, sosiaalisten prosessien kuin emotionaalisenkin ulottuvuuden huomiointia. Rikollisuutta ja turvallisuutta ei tulisi mieltää toistensa vastakohtina, sillä kyse on kahdesta erillisestä, joskin tyypillisesti vuorovaikutteisesta ilmiöstä. Rikollisuuden ja turvallisuuden paradoksi tekee tutkielman kysymyksenasettelusta erityisen mielenkiintoisen ja alueiden kokonaisvaltaisen kehittämisen kannalta merkittävän tutkimuskohteen.