JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tässä kandidaatintutkielmassa käsittelemme suomalaisen peruskoulun kontekstissa koulukäsityön oppilasarviointia, sekä uusimman opetussuunnitelmauudistuksen mukanaan tuomaa käsityönopetuksen monimateriaalisuutta, erityisesti monimateriaalisuusvaatimuksen tuomia haasteita.

Yleisesti kaikkien taito- ja taideaineiden numeroarviointia on kritisoitu runsaasti. Ottaen huomioon, että mittauksissa on havaittu samantasoisen osaamisen tuottavan eri kouluissa hyvinkin erilaisia arvosanoja, on keskustelu hyvinkin ajankohtaista ja tarpeellista. Tasa-arvokeskusteluun paljon pohjautuva kaikille yhteinen monimateriaalinen käsityö on myös herättänyt paljon mielipiteitä niin puolesta, kuin vastaankin. Ilman ongelmia ja sopeutumista tämän tasoinen muutos ei toteudu hetkessä. Tutkimuskysymyksemme ovat, Miten oppilaita arvioidaan koulukäsityössä? Sekä mitä vaikeuksia teknisen työn ja tekstiilityön yhdistyminen monimateriaaliseksi käsityöksi on aiheuttanut opetustoiminnalle?

Käsityöoppiaineen arviointia ohjaillaan muiden oppiaineiden tapaan lainsäädännöllä, sekä valtakunnalliselta tasolta kunta- ja koulukohtaisiksi tarkentuvilla opetussuunnitelmilla. Kuitenkin opettajalla on paljon vapauksia opetuksen toteuttamisen suhteen, sillä erityisesti valtakunnallisen opetussuunnitelman tasolla kriteerit ja vaatimukset ovat melko laajoja. Opetushallitus on helpottanut opettajien toimintaa laajentamalla päättöarviokriteereitä kuvailemaan sanallisesti arvosanoihin 5, 7, 8 ja 9 vaadittavaa osaamista.

Myös yhteiskunnan muuttuminen aiempaa tasa-arvoisemmaksi on kannustanut edistämään myös perinteisesti hyvin sukupuolittuneen käsityöoppiaineen tasa-arvioisuutta. Tyttöjen ja poikien käsitöiksi alun perin jaoteltu oppiaine on muuttunut kaikille yhteiseksi, monimateriaaliseksi käsityönopetukseksi. Muutos on kuitenkin aiheuttanut ongelmia erityisesti vähäisten resurssien, erillisiksi rakennettujen oppimisympäristöjen, sekä lisääntyneiden osaamisvaatimusten takia.