JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Laadullisessa kandidaatintutkielmassa tarkastellaan ympäristötunteita, joihin liittyvä, kasvava mielenkiinto kytkeytyy suurelta osin maailmanlaajuisen ympäristökriisin tuomiin haasteisiin ja niiden aiheuttamaan ympäristöahdistukseen. Ympäristötunteet käsittävät kuitenkin koko tunteiden kirjon. Tutkielmaa kirjoitettaessa varhaiskasvatusikäisten ympäristötunteita oli tutkittu hyvin vähän. Tavoitteeksi muotoutui siten koota ja tuottaa uutta tietoa varhaiskasvatuksen ammattilaisille, selvittämällä, miksi ympäristötunteet tulisi ottaa huomioon varhaiskasvatuksessa ja löytyisikö varhaiskasvatuksen ympäristö- ja tunnekasvatuksesta jo valmiuksia ympäristötunteiden käsittelyyn. Tutkimusmenetelmänä oli kuvaileva, narratiivinen kirjallisuuskatsaus.

Aineistosta käy ilmi, että ihmisen vieraantumista luonnosta pidetään yhtenä suurimmista syistä ympäristökriisiin ja kasvatus nähdään keinoksi sekä hillitä ympäristökriisiä että sopeutua sen tuomiin muutoksiin. Varhaiskasvatuksen asiakirjoissa luonnon ja ihmisen yhteen kietoutuvuutta rakennetaan ekososiaalisen sivistyksen ja kestävän kehityksen arvojen sekä luontosuhteen vahvistamisen kautta. Tutkielman tulokset osoittavat, että ympäristötunteiden huomioimisella on mahdollista tukea näitä tavoitteita. Se edellyttää kuitenkin varhaiskasvatuksen henkilöstöltä tietoisuutta ympäristötunteista ja omien ympäristötunteidensa reflektointia. Erityisesti sekä omien että lasten ympäristökriisiin liittyvien ympäristötunteiden käsittely vaatii henkilöstöltä voimavaroja ja osaamista.

Varhaiskasvatuksen ympäristökasvatuksessa painottuu toiminnallisuus ja luontokokemukset luontosuhteen voimistajana. Tutkielman mukaan ympäristöä ei tulisi tarkastella vain tiedollisesti, vaan kokonaisvaltaisesti erilaiset ympäristötunteet hyväksyen ja huomioiden. Tunteita ei tulisi myöskään käyttää vain vipuvoimana toimintaan, vaan ymmärtää, että jo tunteiden sanoittaminen ja niistä keskusteleminen on itsessään merkityksellistä, helpottavaa ja voimaannuttavaa. Ympäristötunteiden tarkastelu tukee erityisen hyvin luontosuhteen kehittymistä.

Tutkielmassa osoitetaan, että ympäristötunteiden käsittelemiseen soveltuvat hyvin varhaiskasvatuksen tunnekasvatuksessa tunnetaitojen tukemiseen käytetyt menetelmät. Ympäristötunteita voi käsitellä sekä reaktiivisesti, reagoimalla lapsilta tai henkilöstöltä tuleviin aloitteisiin, että proaktiivisesti, etukäteen suunnittelemalla. Ehkä tulevaisuudessa ympäristökasvatus ei ole enää tuokiota ja teemoja, vaan kokonaisvaltaista ympäristön kokemista arjessa. Tällöin voitaisiin puhua ympäristötunnekasvatuksesta osana varhaiskasvatuksen pedagogiaa. Tutkielman avulla on mahdollista ottaa askelia tähän suuntaan.