JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Viime vuosikymmeninä yhä useammat organisaatiot ovat alkaneet julkaista ei-taloudellisia vastuullisuusraportteja. Vastuullisuusraportointia on alettu myös sääntelemään sekä vapaaehtoisten standardien, että lainsäädännön avulla. Vastuullisuusraportoinnissa on standardisoinnista huolimatta yhä haasteita, jotka ilmenevät esimerkiksi tiedon uskottavuudessa, vertailukelpoisuudessa ja todennettavuudessa. Vuonna 2021 kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja julkaiseva International Financial Reporting Standard -säätiö (IFRS) ilmoitti lähtevänsä mukaan vastuullisuusraportoinnin kehittämiseen laatimalla oman viitekehyksen.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten tilintarkastusyritykset suhtautuvat IFRS:n julkaisemiin uusiin S1- ja S2- kestävyysraportoinnin standardeihin. Tutkielmassa tarkasteltiin sitä, kuinka käyttökelpoisina tilintarkastusyritykset näkevät uudet standardit olemassa olevat haasteet huomioiden. Tutkielmassa kiinnitettiin huomioita myös siihen, näkyykö tilintarkastusyritysten suhtautumisessa heidän oman roolinsa kautta kumpuavia preferenssejä. Tilintarkastusyritysten näkökulma on tällä hetkellä erityisen ajankohtainen vastuullisuusraportoinnin todentamisen sääntelyn muuttuessa.

Tutkimus on laadullinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Tutkimusaineistona toimi viiden tilintarkastusyrityksen IFRS:lle lähettämät kommenttikirjeet. Kirjeet lähettiin osana standardien laatimisen prosessia, jonka aikana säätiö otti vastaan yleisöltä saamansa palautteen. Tutkimusaineistoon sisällytettiin Big Four -yritysten ja Grant Thorntonin lähettämät kommenttikirjeet.

Tutkimuksen mukaan tilintarkastusyritykset suhtautuivat uusiin standardeihin positiivisesti. Yritysten mukaan IFRS kykenee vastaamaan tavoitteisiinsa ja reagoimaan esitettyihin ongelmiin. Standardien kehittämiseksi yritykset tosin esittivät lukuisia huomioita ja muutosehdotuksia liittyen lähestymistapaan, olennaisuuteen, raportoivaan yhteisöön ja arvoketjuun, tunnuslukuihin, varmentamiseen sekä integroituun raportointiin. Ehdotukset nähtiin sisällönanalyysissa osin objektiivisina pyrkimyksinä kehittää standardeja, osin subjektiivisena oman edun ajamisena. Tilintarkastusyritykset näkivät pystyvänsä kestävyysraporttien varmentamiseen, vaikka varmentamiseen liittyvistä haasteista esitettiin huolia.

Vastuullisuusraportointiin liittyvien haasteiden kannalta tilintarkastusyritysten positiiviset näkemykset ovat huojentavia. Tulokset nostavat standardiluonnoksista esille erityisesti varmentamisen kannalta olennaisia seikkoja, joita voidaan hyödyntää kestävyysstandardien kehittämisessä ja tutkimuksessa. Tutkimus osoittaa, että tilintarkastusyritykset pyrkivät edistämään rooliaan myös kestävyystiedon varmentajina.