JultikaUniversity of Oulu repository

Abstrakt

Denna studie fokuserade på det retoriska utbudet inom politisk diskurs och hur politiska diskurser är uppbyggda i allmänhet. Med hjälp av kritisk och politisk diskursanalys var det möjligt att hitta både likheter och skillnader från sju olika material som var skrivna av fyra olika finska kvinnliga politiker. Likheterna och skillnaderna fokuserade främst på deras kommunikation och användning av retorik. Studien fokuserade på de följande fyra politikerna — Li Andersson, Tarja Halonen, Anna-Maja Henriksson och Sanna Marin. Det hittades en mängd av olika material, men Halonen och Marin vardera hade två nerskrivna tal, medan Andersson och Henriksson tillsammans hade tre kolumner inför analysen. I och med detta blev det tydligt att när forskningsobjektet är två olika typer av material bör det också beaktas när man bygger upp teorin för avhandlingen.

Som ett resultat av forskningen blev det tydligt att politiska tal och texter i allmänhet är uppbyggda på samma sätt. I avhandlingens teoridel låg fokusen i första hand på att granska retoriska medel och stilfigurer, retorikens historia samt att hur tal och texter uppbyggds och utformas inom politisk diskurs. Eftersom autentiska politiska texter från utvalda forskningsföremål användes som material, var det möjligt att studera och tolka deras strukturer och användning av retoriska grepp, vilket gav en kvalitativ inblick på hur politisk kommunikation i Finland överförs till publiken.

Resultatet av forskningen var bland annat att materialen hade en attraktiv titel som lyfte fram ämnet, medan framöver texten avslöjades textens ämne och målsättning. Resultaten visade att det finns mindre retoriska medel då materialet var informativt, medan opinionsstyckena innehöll fler retoriska medel och figurer än de informativa.

Sammanfattningsvis kan man säga att denna studie fokuserade på hur politik, och politiska personer, använder retoriska medel och vilken typ av strategier politiker använder för att kunna påverka sina läsare och lyssnare så att de når sina ändamål. Forskningen visar även vilka retoriska medel som används mest i de studerade materialen. Med hjälp av denna forskning är det möjligt att utvärdera hur de politikerna i Finland använder retoriska medel i talkommunikation och i sina texter. Denna avhandling är användbar för framtida forskning inom de aktuella ämnesområdena såsom retorik, politisk forskning och talkommunikation.

Poliittinen diskurssi ei pelkästään dialogeja

Tiivistelmä

Tämä tutkimus keskittyi retoriseen tarjontaan poliittisessa diskurssissa ja siihen, miten poliittiset diskurssit rakentuvat. Kriittistä ja poliittista diskurssianalyysia käytettäessä pystyi seitsemästä eri aineistosta neljältä eri suomalaiselta naispuoliselta poliitikolta, löytämään niin yhdenmukaisuuksia kuin eroavaisuuksia heidän viestinnässään ja retoriikan käytössään. Tutkimus keskittyi seuraaviin neljään poliitikkoon — Li Anderssoniin, Tarja Haloseen, Anna-Maja Henrikssoniin sekä Sanna Mariniin. Heiltä löytyi monenlaista materiaalia, mutta Haloselta ja Marinilta löytyi kummaltakin kaksi kirjoitettua puhetta ja Anderssonilta ja Henrikssonilta yhteensä kolme kolumnia analysoitavaksi. Tämän myötä kävi ilmi, että kun tutkimuskohteena on kahdenlaista erilaista materiaalia, tulee ottaa se huomioon myös teoriaa rakentaessa.

Tutkimuksen myötä kävi ilmi, että poliittiset puheet ja tekstit rakentuvat pääsääntöisesti samalla tavalla. Tutkimuksen teoriaosuudessa keskityttiin ensisijaisesti käymään läpi retorisia keinoja ja kielikuvia, retoriikan historiaa sekä tutkittiin, miten puheet ja tekstit rakentuvat ja muodostuvat. Koska aineistona käytettiin aitoja poliittisia tekstejä valituilta tutkimuskohteilta, pystyttiin helposti tulkitsemaan niiden rakenteita ja retoristen keinojen käyttöä, jotka antoivat kvalitatiivisen otannan poliittisesta viestinnästä Suomessa.

Tutkimuksen tuloksina oli muuan muassa se, että jokaiselle aineistolle oli tyypillistä houkutteleva ja aiheen esille tuova otsikko, jonka myötä itse analysoitava aineisto paljasti enemmän jokaisen tekstin omista tavoitteista. Tuloksista kävi ilmi, että retorisia keinoja oli heikommin, kun kyseessä oli informatiivinen aineisto, kun taas ne aineistot, jotka olivat mielipidekirjoituksia, sisälsivät nämä aineistot enemmän retorisia keinoja ja kielikuvia.

Yhteenvetona voi sanoa, että tämä kyseinen tutkimus keskittyi siihen, miten politiikka, ja poliittiset hahmot, hyödyntävät retorisia keinoja ja minkälaisia strategioita poliitikot käyttävät, pystyäkseen vaikuttamaan lukijoihinsa ja kuulijoihinsa haluamallaan tavalla. Tutkimus osoittaa sen, mitkä retoriset keinot olivat eniten käytössä kyseisillä tutkimuskohteilla. Tämän tutkimuksen avulla pystyy arvioimaan miten kyseiset poliitikot käyttävät retorisia keinoja puheviestinnässä sekä teksteissään. Tästä on mahdollisesti hyötyä tulevia tutkimuksia varten kyseisillä aihealueilla, kuten retoriikan, politiikan tutkimuksen sekä puheviestinnän saralla.