JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Shareting-käsitteellä tarkoitetaan ilmiötä, jossa vanhempi jakaa lapsestaan arkaluontoista sisältöä verkossa, kuten sosiaalisessa mediassa. Arkaluontoiseksi sisällöksi voisi kuvata tekstiä, kuvia ja videoita, jotka koskevat lapsia, mikäli he eivät itse saa tehdä päätöstä siitä mitä sisältöä jaetaan, tai jaetaanko ylipäätään. Selkeitä esimerkkejä arkaluontoisesta sisällöstä ovat esimerkiksi terveystiedot, henkilötiedot, tunnistettavat kuvat ja videot, joiden jakaminen uhkaa lapsen yksityisyyttä. Sharenting terminä on syntynyt 2010-luvun alkupuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että tämän hetken lapset ja nuoret ovat ensimmäinen sukupolvi, jotka kokevat sharentingin lapsen näkökulmasta. Aiheen tuoreuden takia sharentingin pitkän aikavälin vaikutuksia ei vielä tunneta. Lyhyen aikavälin ongelmallisiin seurauksiin kuuluvat esimerkiksi uhkat yksityisyydelle kuten identiteettivarkaudet sekä materiaalien kopiointi ja käyttö ei tarkoitetussa kontekstissa. Lisäksi lapsen luottamus vanhempaa kohtaan voi sharentingin johdosta heikentyä.

Ilmiöön liittyy paljon ongelmia, koska vanhemmat rakentavat lastensa verkkoidentiteettiä ilman lapsen mahdollisuutta vaikuttaa asiaan. Aihe on myös hyvin ajankohtainen ja sitä on syytä tutkia lisää. On tärkeää, että vanhemmat ymmärtävät mahdolliset asiaan liittyvät riskit sekä seuraukset, jotta lapsi saa kasvaa ja kehittyä turvallisesti ja lapsen ja vanhemman välille ei synny luottamuspulaa tai muuta etäännyttävää tekijää vanhemman sitä tiedostamatta.

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää tarkemmin, minkälaisia positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia lapset ja vanhemmat kokevat saavaansa sharenting-ilmiöstä ja minkälaisia vaikutuksia sharentingilla on vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena ja se pohjautui kokonaan aiempiin tutkimuksiin ilmiöön liittyen.

Aiemmissa tutkimuksissa tuli ilmi, että jakamisella on niin positiivisia kuin negatiivisiakin puolia sekä vanhemman että lapsen näkökulmasta. Syitä siihen, miksi vanhemmat jakavat lapsistaan sisältöä voi olla monia. Osa vanhemmista hakee sharentingin kautta vertaistukea, samanhenkisiä ihmisiä tai apua vanhemmuuteen. Yhä useampi tekee myös sosiaalista mediaa työkseen ja jakaa materiaalia lapsista osana omaa sisältöään. Toisaalta negatiivisena puolena vertailu muihin perheisiin ja vanhempiin saattoi lisääntyä. Lapsen kannalta positiivisia puolia olivat esimerkiksi lapsen itsetunnon nouseminen positiivisesta sisällöstä, negatiivisena puolena korostui toisaalta paitsi jäämisen ja laiminlyödyksi tulemisen tunne, jos vanhempi ei jaa sisältöä.

Jakamiseen liittyvät luottamuskysymykset olivat keskeinen tutkimuksissa esille tullut lapsen ja vanhemman suhteeseen vaikuttava tekijä. Mikäli lapsen toiveet jakamiseen liittyen ja vanhempien jakamiskäytänteet olivat molemmille selvillä ja niihin liittyen oli yhteisymmärrys, lapsi luotti vanhempaan. Toisaalta, mikäli vanhempi ei kunnioittanut lapsen toiveita jakamiseen liittyen ja ei ollut avoin omasta toiminnastaan, lapsen luottamus vanhempaa kohtaan saattoi särkyä. Näin saattaa käydä esimerkiksi silloin, jos vanhemmat näkevät jakamisesta saatavat hyödyt riskejä suurempina, mikä saa heidät jakamaan lapsen toiveista välittämättä. Vanhemmat näkevät jakamisesta saatavat hyödyt riskejä suurempina, mikä saa heidät jakamaan lapsen toiveista välittämättä.

Tutkimuksissa havaittiin myöskin tärkeä tutkimusaukko: Katsauksessa ei löydetty yhtään tutkimusta, jossa olisi keskitytty pelkästään sharentingin vaikutuksiin lapsen ja vanhemman suhteelle. Sen sijaan mahdolliset vaikutukset oli mainittu osana muita huomattuja ilmiön seurauksia. Sharenting-ilmiön vaikutuksia etenkin vanhemman ja lapsen väliselle luottamukselliselle suhteelle tulisi tutkia lisää. Huomattavaa on myös se, että vaikka tutkimuksia aiheeseen liittyen oli, netin ulkopuolelle jääviä vaikutuksia tulisi myös tutkia enemmän.