JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Elokuussa 2022 astui voimaan uudistettu varhaiskasvatuslaki, jonka myötä varhaiskasvatuksen erityisopettajan työ muuttui ja konsultatiivisen tuen lisäksi hänen tehtävänään on myös osa- tai kokoaikaisen erityisopetuksen antaminen lapselle viipymättä. Varhaiskasvatuksen erityisopettajan on siten saatava nopeasti yhteys lapseen ja opittava tuntemaan häntä. Leikki on lapsen kieli ja se on tunnustettu tutkimuskirjallisuudessa ja varhaiskasvatusta ohjaavissa asiakirjoissa lapselle ominaiseksi tavaksi olla maailmassa. Siksi tässä laadullisessa tutkimuksessa selvitetään, miten yhteenkuuluvuus rakentuu kasvattajan ja lasten yhteisessä leikissä. Teoreettiseen viitekehykseen sisältyy yhteenkuuluvuus ja sen rakentuminen materiaalisissa ja ihmisten välisissä suhteissa. Kasvattajan kyky astua sisälle leikkiin ja luoda hyväntahtoinen yhteys lapseen on myös keskeistä.

Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin pohjoissuomalaisessa päiväkodissa lasten omaehtoisissa leikeissä. Aineisto koostuu tutkimuspäiväkirjasta, johon leikkeihin osallistunut kasvattaja saneli havaintojaan leikkien jälkeen. Analyysissa aineisto teemoiteltiin yhteenkuuluvuuden rakentumisen näkökulmasta neljään ryhmään ja niistä kirjoitettiin pieniä kertomuksia. Materiaaliset suhteet, ihmisten väliset suhteet sekä leikin lumous ovat tutkimustulosten perusteella tapoja, joilla lapset ja kasvattaja rakentavat yhteenkuuluvuutta leikeissä. Kun kasvattaja huolehtii leikkitilanteissa turvan viestien välittymisestä, hän kannattelee samalla yhteenkuuluvuuden suhteiden rakentumista ja leikin lumouksen säilymistä.

Tämän tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että kasvattajan ja lapsen yhteinen leikki on kieli, jonka avulla varhaiskasvatuksen erityisopettaja oppii tuntemaan lasta ja voi solmia nopeasti luottamussuhteen häneen.