JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tämä parityönä toteutettu pro gradu -tutkielma käsittelee peruskoulun 4.–6. -luokan oppilaiden kokemuksia verkkokiusaamisesta. Verkkokiusaaminen määritellään tässä tutkielmassa teknologisten laitteiden, kuten esimerkiksi puhelimen tai tietokoneen jatkuvana väärinkäyttönä tavoitteenaan aiheuttaa kiusaamisen kohteeksi joutuneelle ahdistusta tai pahaa oloa. Tutkimuksen tavoitteena oli perehtyä peruskoulun oppilaiden kokemuksiin verkkokiusaamisesta ja saada vastaukset tutkimuskysymyksiimme. Tutkimuskysymyksiä muodostui kaksi: 1) Miten 4.–6.-luokkalaiset käsittävät termin verkkokiusaaminen? 2) Millaisena 4.–6. luokkalaiset lapset kokevat sosiaalisessa mediassa ilmenevän verkkokiusaamisen henkilökohtaisella tasolla? Tutkielma on toteutettu laadullisen tutkimuksen fenomenografisista lähtökohdista tutkimalla vastaajien käsityksiä ilmiöstä. Tutkielman aineisto on kerätty sattumanvaraisesti valikoiduilta Torniolaisilta ala-asteilta. Keräsimme aineiston sähköisen Google Forms-kyselylomakkeen avulla ja saimme lopulta 144 vastausta oppilailta ympäri Torniota. Aineisto kerättiin maaliskuun 2022 aikana ja analysoimme aineiston aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä tutkimuskysymys kerrallaan. Tutkimuksen toteutuksessa on huomioitu sekä luotettavuuteen että eettisyyteen, kuten esimerkiksi tutkittavien nimettömyyteen ja tutkimukseen osallistumisen vapaaehtoisuuteen, vaikuttavia tekijöitä.

Tutkimustuloksistamme selvisi, että oppilaat määrittivät verkkokiusaamisen internetissä tai sosiaalisessa mediassa tapahtuvaksi kiusaamiseksi (1. tutkimuskysymys). Verkkokiusaamisen eri muodoiksi puolestaan lueteltiin haukkuminen, ilkeät kommentit, henkilökohtaisten tietojen, kuvien tai videoiden jakaminen ilman lupaa, syrjiminen ja kiusaajan anonyymius. Lähes 50 % kyselytutkimukseen vastanneista oppilaista kertoi kohdanneensa verkkokiusaamista, 18 % oli tullut verkkokiusatuksi ja 7,6 % vastaajista myönsi osallistuneensa verkkokiusaamiseen. Pojat joutuivat tyttöjä todennäköisemmin verkkokiusaamisen uhriksi erityisesti alemmalla luokka-asteella, mutta vanhemmista oppilaista verkkokiusatuksi joutuivat lähinnä tytöt ja muunsukupuoliset oppilaat. Verkkokiusaamisen kokeminen herätti oppilaissa pääsääntöisesti ärtymystä, ahdistusta ja hämmennystä, mutta osa oppilaista kertoi myös, ettei verkkokiusaamisen kohtaaminen tuntunut heistä miltään (2. tutkimuskysymys). Kiusaajat puolestaan kertoivat pääsääntöiseksi syykseen kostamisen. Peräti 85,7 % kiusaajista oli myös itse tullut kiusatuiksi. Muita syitä kiusata oli myös kiusaamisesta seurannut hyvä mieli ja verkkokiusaamisen helppous.

Tämä työ on tehty tutkijoiden henkilökohtaisesta kiinnostuksesta sosiaalista mediaa ja internetin ilmiöitä kohtaan. Työn taustalla on myös huoli nykyisten ja tulevien sukupolvien internetin käytöstä, ruutujen ääressä vietetystä ajasta sekä lasten ja nuorten käytöksestä internetissä. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on auttaa nuorten elämässä läsnä olevia aikuisia ja opetusalan ammattilaisia sekä tunnistamaan ja ymmärtämään verkkokiusaamisen eri ilmenemismuotoja, että puuttumaan ja ehkäisemään niiden muodostumista. Vaikka tutkimuksemme tulokset eivät ole täysin yleistettävissä koskemaan koko ikäluokkaa, ne heijastavat hyvin aiempaa aiheesta tehtyä tutkimusta. Tutkimuksemme tuoma uusi tieto on arvokasta niin 10–12-vuotiaille oppilaille itselleen kuin 4.–6.-luokkien opettajille ja oppilaiden huoltajille. Tutkimuksemme tarjoaa arvokasta ja helposti hyödynnettävää tietoa verkkokiusaamisesta lisäksi jatkotutkimukselle. Kiinnostavia jatkotutkimusaiheita on useita aiheen ajankohtaisuuden ja nuorten kasvavan ruutuajan ja verkon käytön myötä.