Afrikkalaiset musiikkikulttuurit Suomessa : Namibia, Senegal ja Tansania
Pylkkänen, Olli (2023-06-16)
Pylkkänen, Olli
O. Pylkkänen
16.06.2023
© 2023 Olli Pylkkänen. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202306162601
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202306162601
Tiivistelmä
Afrikan dekolonisaation myötä mantereen eri maiden kulttuureja alkoi välittyä länsimaihin aiempaa enemmän. Vuonna 1969 Marokossa pidetyssä ensimmäisessä panafrikkalaisella festivaalilla afrikkalaiset kulttuurit esittäytyivät länsimaille itsenäisinä kulttuureina, vaatien ihmisoikeuksia ja tasavertaisuutta. Afrikan maiden itsenäistymisprosessi haastoi länsimaiden eurosentrisen ajattelun. Afrikkalaisia maat, heimot, kulttuurit ja ihmiset alettiin nähdä uudessa valossa, joka vähitellen alkoi näkyä uskonnoissa, tieteissä ja taiteissa.
Saharan eteläpuolisen Afrikan musiikkikulttuuria alkoi välittyä Suomeen 1960-luvun lopusta alkaen lähetystyön ja musiikintutkimuksen kautta. Kiinnostus afrikkalaisiin musiikkikulttureihin heräsi laajemmin etnomusikologian myötä 1970-luvun puolessa välissä. Vuonna 1975 alkoi Tansaniassa etnomusikologi Philip Donnerin vetämä nelivuotinen kehitysyhteistyö- ja kulttuurintutkimusprojekti Jipemoyo, joka myöhemmin johti tansanialaisten muusikoiden vieraluihin ja muuttamiseen Suomeen. 1970-luvun loppupuolella saksofonisti Sakari Kukko matkusti useissa Afrikan maissa paikallisia musiikkiperinteitä opiskellen. Kukko saapui Senegaliin mbalaxin syntyvaiheen aikaan, ollen ensimmäinen valkoinen mbalaxia soittava muusikko. Kukon äänitteiden inspiroimana kitaristi Hasse Walli muutti useiksi vuosiksi Senegaliin opiskelemaan musiikkia paikallisten muusikoiden kanssa. Heidän vaikutuksesta mbalax Suomeen saapui senegalilaisia muusikoita ja mbalax. Suomen Lähetysseuran historia Namibissa ulottuu 1800-luvulle. Lähetysseuran kautta afrikkalaista musiikkia alkoi välittyä Suomeen 1960-luvun lopusta alkaen. Syntyi afrikkalaista musiikkia laulavia kuoroja ja eri afrikan maista tulevia lauluja alettiin kääntämään suomeksi. 1980-luvulla afrikkalainen musiikki alkoi kuulua suomalaisessa gospel-musiikissa, ja etenkin lapsuutensa Namibiassa asuneen laulaja-lauluntekijä Jaakko Löytyn musiikissa. Löytty toimi lähetystyöntekijänä Senegalissa, jonka luterilaiselle kirkolle hän toimitti serereerien sävelmiin ja kieleen perustuvan virsikirjan vuonna 1994. 1990-luvulla suomesta tuli maahanmuuton kasvun myötä kansainvälisempi maa ja syntyi monikulttuurisia festivaaleja. Afrikasta Suomeen muuttaneet muusikot toimivat aktiivisesti ja järjestävät muun muassa Fest Afrika -tapahtuman. Vaikka afrikkalaisen musiikin ja harrastaminen on Suomessa marginaalista se on vakiintunutta. Afrikkalaisesta musiikista on tullut osa suomalaista kulttuuria, läpäissen koko yhteiskunnan koulun musiikinopetuksen kautta.
Narratiivinen kirjallisuuskatsaus kokoaa ja tiivistää aiheen tutkimuksia ja kertoo: Miten afrikkalaista musiikkikulttuuria on välittynyt Suomeen, ja ketkä Suomalaiset tai Suomessa asuvat ovat sen keskeisiä toimijoita. Katsaus painottuu senegalilaisiin, tansanialaisiin ja namibialaisiin musiikkikulttuureihin Suomessa vuosien 1969–2016 välillä.
Saharan eteläpuolisen Afrikan musiikkikulttuuria alkoi välittyä Suomeen 1960-luvun lopusta alkaen lähetystyön ja musiikintutkimuksen kautta. Kiinnostus afrikkalaisiin musiikkikulttureihin heräsi laajemmin etnomusikologian myötä 1970-luvun puolessa välissä. Vuonna 1975 alkoi Tansaniassa etnomusikologi Philip Donnerin vetämä nelivuotinen kehitysyhteistyö- ja kulttuurintutkimusprojekti Jipemoyo, joka myöhemmin johti tansanialaisten muusikoiden vieraluihin ja muuttamiseen Suomeen. 1970-luvun loppupuolella saksofonisti Sakari Kukko matkusti useissa Afrikan maissa paikallisia musiikkiperinteitä opiskellen. Kukko saapui Senegaliin mbalaxin syntyvaiheen aikaan, ollen ensimmäinen valkoinen mbalaxia soittava muusikko. Kukon äänitteiden inspiroimana kitaristi Hasse Walli muutti useiksi vuosiksi Senegaliin opiskelemaan musiikkia paikallisten muusikoiden kanssa. Heidän vaikutuksesta mbalax Suomeen saapui senegalilaisia muusikoita ja mbalax. Suomen Lähetysseuran historia Namibissa ulottuu 1800-luvulle. Lähetysseuran kautta afrikkalaista musiikkia alkoi välittyä Suomeen 1960-luvun lopusta alkaen. Syntyi afrikkalaista musiikkia laulavia kuoroja ja eri afrikan maista tulevia lauluja alettiin kääntämään suomeksi. 1980-luvulla afrikkalainen musiikki alkoi kuulua suomalaisessa gospel-musiikissa, ja etenkin lapsuutensa Namibiassa asuneen laulaja-lauluntekijä Jaakko Löytyn musiikissa. Löytty toimi lähetystyöntekijänä Senegalissa, jonka luterilaiselle kirkolle hän toimitti serereerien sävelmiin ja kieleen perustuvan virsikirjan vuonna 1994. 1990-luvulla suomesta tuli maahanmuuton kasvun myötä kansainvälisempi maa ja syntyi monikulttuurisia festivaaleja. Afrikasta Suomeen muuttaneet muusikot toimivat aktiivisesti ja järjestävät muun muassa Fest Afrika -tapahtuman. Vaikka afrikkalaisen musiikin ja harrastaminen on Suomessa marginaalista se on vakiintunutta. Afrikkalaisesta musiikista on tullut osa suomalaista kulttuuria, läpäissen koko yhteiskunnan koulun musiikinopetuksen kautta.
Narratiivinen kirjallisuuskatsaus kokoaa ja tiivistää aiheen tutkimuksia ja kertoo: Miten afrikkalaista musiikkikulttuuria on välittynyt Suomeen, ja ketkä Suomalaiset tai Suomessa asuvat ovat sen keskeisiä toimijoita. Katsaus painottuu senegalilaisiin, tansanialaisiin ja namibialaisiin musiikkikulttuureihin Suomessa vuosien 1969–2016 välillä.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [32049]