JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tutkielma käsittelee Suomessa toteutettavaa vesistöjen turvallisuustyötä viranomaisten ja vapaaehtoisten yhteistyönä. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella kolmannen sektorin organisaation Suomen Meripelastusseuran roolia Suomen tavassa toteuttaa turvallisuutta kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamallin viitekehyksessä. Lisäksi tarkoituksena oli tuottaa uutta tietoa siitä, kuinka viranomaisten ja vapaaehtoisten yhteistyö muodostui operatiivisella tasolla. Kiinnostuksen kohteena oli selvittää, millaiset asiat toimijat olivat kokeneet vaikuttavan yhteistyöhön sekä millainen rooli vapaaehtoisilla koettiin olevan yhteistyössä ja onko toimijoilla eriäviä näkemyksiä siitä.

Tutkielman aineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelulla. Tutkimukseen haastateltiin Suomen Meripelastusseuran jäsenyhdistysten vapaaehtoisia meri- ja järvipelastajia sekä Rajavartiolaitoksen ja pelastustoimen viranomaisia. Kerätty aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.

Tulosten perusteella Suomen Meripelastusseuralla on merkittävä vaikutus kansalaisten turvallisuuden ja resilienssin lisääjänä sekä välittömästi että välillisesti. Vapaaehtoisten suorittama työ on merkityksellistä etenkin onnettomuuksien ennaltaehkäisyn kannalta. Ilman vapaaehtoisia aikaviiveet kasvaisivat ja vaikutukset pelastustoimintaan olisivat negatiivisia koko valtion tasolla. Yhteiskunnan palveluntuotannon sektoreiden välisessä yhteistyössä vesistöjen pelastustyön kontekstissa korostuivat toimijoiden väliset suhteet, tunteet sekä asenteet, vaikka toiminnasta pyrittiinkin tekemään mahdollisimman selkeää ja ongelmatonta esimerkiksi kirjallisten sopimusten avulla. Viranomaisten kanssa tehtävä yhteistyö oli itsessään merkittävä motivaatiotekijä vapaaehtoisille ja toimintaan osallistuminen oli itsensä kehittämiseen tähtäävää. Turvallisuustoimijoiden yhteistyötä edistivät luottamus, yhteinen tekeminen ja kirjalliset yhteistoimintasopimukset.

Operatiivisessa toiminnassa mukana olevien turvallisuustoimijoiden välille tulisi tulevaisuudessa rakentaa lisää kohtaamispaikkoja, jotta heidän välilleen syntyisi parempi keskusteluyhteys. Nykytilanteessa vapaaehtoiset olivat liikaa käytännön yhteistyötilanteiden varassa arvioidessaan omaa arvoaan ja suoritustensa hyötyä viranomaisille. Tällöin toimijoiden olisi mahdollista kasvattaa molemminpuolista luottamusta ja selvittää toiminnan haasteita, kuten pohtia keinoja aktivoida toiminnaltaan hiljaisempia yhdistyksiä.