JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Ala-Härmässä Pesolan kylässä seisoo vanha sään pieksemä pohjalaistyylinen talo. Rakennus on siirretty tontille 1900-luvun alussa ja on ollut kylmillään jo vuosikymmenien ajan. Maaseutu on pullollaan samanlaisia asumattomia ja ränsistyviä rakennuksia, jotka kaipaisivat kipeästi korjausta. Korjauksen yhteydessä voidaan kuitenkin tehdä paljon virheitä ylikorjaamalla ja rakennusvanhuksen henki voidaan kadottaa. Huonokuntoisten rakennusten kunnostamisessa paljon joudutaan kuitenkin uusimaan ja jossain välissä on tehtävä kompromisseja. Kaikkea ei voida säilyttää, vaikka jokainen uusittu osa viekin palan historiaa mukanaan. Harkitsematta ei kuitenkaan kannata uusia asioita, ja moni vanha rakenne kestää kunnostettuna hyvin, vaikka pikaisella vilkaisulla tilanne saattoikin vaikuttaa toivottomalta. Diplomityössä käsitellään vanhojen hirsirunkoisten talojen perinteistä kunnostamista, Pesolan tilaa, sen kuntoa ja lopussa on esitetty korjausehdotus. Nykyajan asumisvaatimukset tuovat mukanaan haasteita. Myös rajapinta kaiken säilyttämisen ja järkevän korjaamisen välillä on häilyvä. Vanhaa rakennusta korjatessa onkin punnittava rakennushistorian säilyttämisen ihanteita ja käytäntöä. Etenkin kun kyseessä ei ole kaavassa suojeltu ja museoitava rakennus.