JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Diplomityö on kirjallinen tutkielma siitä, millä tavoin arkkitehtuuria voi pitää kielenä ja millainen kieli on luonteenomaista eräälle arkkitehtuurin suuntaukselle, postmodernismille. Työssä tarkastellaan arkkitehtuuria semiotiikan kannalta, eli miten arkkitehtuurin voidaan käsittää toimivan merkkinä jostakin. Tätä näkökulmaa laajennetaan, kun arkkitehtuuria tarkastellaan merkeistä koostuvana kielenä: sen luonnetta, alkuperää, kehitystä ja sen käyttämien merkkien ja merkkiyhdistelmien luonnetta.

Arkkitehtuurin kieli on ihmisen kieltä. Se on lähtöisin ihmisestä ja puhuu ihmiselle. Taiteenlajina arkkitehtuuri luo ensisijaisesti tilakokemuksen, joka pyrkii vaikuttamaan käyttäjänsä tunnetiloihin. Kokemus voidaan saada aikaan niin materiaalisista kuin tilallisistakin kappaleista ja niiden yhdistelmistä, sekä hyödyntämällä eritasoisia merkkien tuottamia mielleyhtymiä.

Arkkitehtuurin kielen kannalta postmodernismi on kiinnostava tyylisuunta. Sille on ominaista hyödyntää historiallisia viitteitä, huumoria ja ironiaa, se yhdistelee erilaisia tyylejä vapaasti ja suhtautuu anarkistisesti ennen kehittymistään vallinneisiin arkkitehtuurin sääntöihin ja tottumuksiin. Postmodernismi tasapainoilee hyvän ja huonon maun välimaastossa sekä kokeilee kitschin rajoja. Työssä tutkitaan myös, millaiset tekijät vaikuttivat postmodernismin syntymisen taustalla.

Tutkielmassa tarkastellaan lopuksi postmodernismille tyypillisessä kielessä yleisesti esiintyviä ilmaisutapoja sekä neljää rakennuskohdetta, jotka on valittu edustamaan postmodernismin eri suuntauksia ja toisistaan poikkeavia kielellisiä ilmaisukeinoja.

Language of architecture in postmodernism’s context

Abstract

Diploma thesis is a study on how architecture can be understood as a language and what kind of language is characteristic for one architectural style, Postmodernism. Thesis takes a semiotic view in architecture, that means in what sense architecture can be considered as a sign of something. This view will be broadened to analyze architecture as a language which is constituted by signs: its nature, origins, development and the nature of signs and sign-patterns it utilizes.

The language of architecture is a human language. It is derived from human, and it speaks to a human. As an art architecture creates primarily a spatial experience which aims to influence the user’s state of feeling. The experience can be achieved using both material and spatial elements and their combinations as well as utilizing signs that have various levels of associations.

Considering the language of architecture, Postmodernism is an intriguing style. It is characterized by using historic references, humour and irony, and it mixes different styles freely. Its relationship with existing rules and conventions of architecture is anarchistic. Postmodernism balances between good and bad taste and tests the boundaries of kitsch. It is also elaborated what caused Postmodernism to emerge.

In the end, thesis takes a look on means of Postmodern expression and picks four buildings for further study based on criteria of different subcategories of Postmodernism and their distinctive means of linguistic expression.