JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tässä tutkielmassa tutkin, kuinka hyvin tarkka ilmalaserkeilausaineisto (40 p/m²) toimii pienien kohteiden havaitsemisessa ja tunnistamisessa metsäisellä alueella. Vertaan tutkielmassani ilmalaserkeilausdataa kuoppien sijainnista ja syvyydestä aikaisempien tutkimusalueella tehtyihin inventointeihin. Lisäksi todensin kuopat maastotarkastuksella. Tutkimusalue sijoittuu toisen maailmansodan aikaiselle sotaharjoitusalueelle Oulun Pyykösjärvelle. Tulokset osoittavat, että tarkka ilmalaserkeilausaineisto soveltuu hyvin pienten kuoppajäännösten havaitsemiseen. Pystyin kategorisoimaan aikaisemmin tunnetut kuopat joko tuhoutuneiksi tai ehjiksi viittä kuoppaa lukuun ottamatta (178/183). Uusia kuoppia havaitsin tutkimusalueelta 78 kappaletta, joista 61 löytyi LiDAR-havainnoinnin aikana ja 17 maastotarkastuksen yhteydessä. Sijaintidatan vertailussa ilmeni, että aikaisemmissa inventoinneissa otetut koordinaattipisteet vaihtelivat alueellisesti keskiarvon ollessa 3,5 m ja mediaanin 2,8 m. Kuusimetsä saattaa heikentää niin koordinaattipisteiden kuin ilmalaserkeilausaineistoon tarkkuutta, mutta tämä vaatii lisätutkimusta. Kuoppien syvyyden vertailu osoitti, että inventoinneissa otetut mitat ovat suurempia kuin ilmalaserkeilausaineiston kautta otetut mittaukset. Syvyysmittojen vertailussa käytetyssä aineistossa on kuitenkin puutteita, joten vahvoja johtopäätöksiä niiden eroista ei voi tehdä.