JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Mehun tuotannossa marjoja puristetaan, ja niistä jää jäljelle kiinteä osa. Kiinteää osaa kutsutaan puristeeksi, ja sitä syntyy tyrnimehun puristuksessa lähes saman verran kuin itse mehua. Tyrnipuriste on merkittävä mehun tuotannon sivuvirta, jonka hyödyntäminen parantaa mehun tuotannon kannattavuutta ja ympäristöystävällisyyttä. Tutkielmassa tarkastellaan puristeen sisältämiä yhdisteitä ja puristeen käyttökohteita, keskittyen erityisesti öljyn uuttamiseen puristeesta. Eri uuttomenetelmiä verrataan, käydään läpi parhaat uuttoparametrit, sekä vertaillaan menetelmien tehoa tokoferolien, sterolien ja karotenoidien uuttoon. Tutkielmassa tarkastellaan myös valitun uuttomenetelmän vaikutusta ympäristöön ja terveyteen.

Aineistoina käytettiin tutkimusdataa tyrniöljyn uutosta, puristeen sekä koko marjan sisällöstä ja muuta tyrniöljyn sekä puristeen käyttökohteisiin ja kiinteä-nesteuuttoon liittyvää tietoa. Tyrniöljyn uutossa puristeesta käytetään poolittomia liuottimia, esimerkiksi heksaania. Heksaani on fossiilisiin raaka-aineisiin pohjautuva liuotin, ja uusia vihreitä uuttomenetelmiä on kehitetty sen syrjäyttämiseksi. Näistä tutkielmassa tarkastellaan ylikriittistä hiilidioksidiuuttoa, ylikriittistä uuttoa kanssaliuottimella, paineistettua nesteuuttoa, ultraääniavusteista uuttoa, mikroaaltoavusteista uuttoa, entsyymiavusteista uuttoa ja emulsiopohjaista uuttoa.

Tyrnin puristeöljy sisältää paljon rasvahappoja, tokoferoleja, steroleja ja karotenoideja. Rasvahapoista suurin osa on monityydyttymättömiä. Ylikriittinen hiilidioksidi ja monet muut vihreät liuottimet ja uuttomenetelmät ovat toimiva tapa uuttaa tyrnin puristeöljyä. Esimerkiksi ylikriittisellä hiilidioksidilla päästään samansuuruisiin tuloksiin kaikkien tässä tutkielmassa käsitellyiden yhdisteiden uutossa.