JultikaUniversity of Oulu repository

Abstract

Inclusive education has been a prevalent value in Finnish educational context since the 1990s. However, teacher education has not sufficiently adapted to the policy changes regarding inclusive education in schools. Previous research shows that teacher students feel that their education has not given them sufficient competence to implement inclusive education. Additionally, in order to implement inclusive education successfully, inclusive education must be understood as a right of every student to quality education.

Firstly, the purpose of this research is to examine and describe how master’s level classroom and special education teacher students understand the concept of inclusive education. Secondly, the research aims to gain an in-depth understanding of teacher students’ sense of self-efficacy to implement inclusive education in their future work. Lastly, we examine how teacher education has developed the teacher students’ sense of self-efficacy.

The theoretical framework of our research considers inclusive education as a concept, different approaches to the implementation of it and its state particularly in the Finnish context. Additionally, we will discuss sense of self-efficacy especially according to Bandura. The research is a qualitative case study situated at the University of Oulu. The data was collected through an anonymous online questionnaire. The chosen analysis method is qualitative content analysis.

The research findings reveal that overall teacher students understand inclusive education to consider all students and reflect values of equality and participation. However, some define inclusive education through the concept of integration. Special education teacher students’ self- efficacy was found higher than that of the classroom teacher students. Practicality of the studies and discussions were found most meaningful for the strengthening of their sense of self-effi- cacy. Additionally, special education teacher students are more satisfied with their studies regarding inclusive education. The research highlights that inclusive education must be considered more in teacher education.

Tapaustutkimus Oulun yliopiston opettajaopiskelijoiden ymmärryksestä inklusiivisesta koulu- tuksesta ja heidän minäpystyvyydestään toteuttaa inklusiivista koulutusta tulevassa työssään

Tiivistelmä

Inklusiivisuus on ollut keskeinen arvo suomalaisessa koulutuksessa 1990-luvulta lähtien. Siitä huolimatta opettajakoulutus ei ole riittävästi mukautunut linjauksiin, joita on tehty inklusiiviseen koulutukseen liittyen kouluissa. Aiempi tutkimus osoittaa, että opettajaopiskelijat kokevat, ettei heidän koulutuksensa ole tukenut tarpeeksi minäpystyvyyden tunnetta inklusiivisen koulutuksen toteuttamiseen. Lisäksi, jotta inklusiivista koulutusta voidaan toteuttaa onnistuneesti, ymmärryksen siitä tulee painottaa jokaisen oppilaan oikeutta laadukkaaseen opetukseen.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ensinnäkin tutkia ja kuvailla, kuinka maisterivaiheen luokanopettaja- ja erityisopettajaopiskelijat ymmärtävät inklusiivisen koulutuksen. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on luoda kattava käsitys opettajaopiskelijoiden minäpystyvyydestä toteuttaa inklusiivista koulutusta tulevassa työssään. Lopuksi tarkastelemme, kuinka opettajakoulutus on vaikuttanut opiskelijoiden minäpystyvyyteen.

Tutkimuksemme teoreettinen viitekehys tarkastelee inklusiivisen koulutuksen käsitettä, erilaisia lähestymistapoja sen toteutukseen sekä sen tilaa erityisesti suomalaisessa kontekstissa. Lisäksi käsitelemme minäpystyyden käsitettä etenkin Banduran teorian mukaan. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus Oulun yliopistossa. Aineisto kerättiin anonyymin verkkokyselyn kautta. Analyysimetodina on käytetty laadullista sisällönanalyysia.

Tutkimustuloksemme osoittavat, että yleisesti opettajaopiskelijat ymmärtävät inklusiivisen koulutuksen koskevan kaikkia oppilaita ja ymmärrys seuraa tasa-arvon ja osallisuuden arvoja. Kuitenkin jotkut opettajaopiskelijat määrittelevät inklusiivisen koulutuksen integraation käsitteen kautta. Erityisopettajaopiskelijoiden minäpystyvyys havaittiin tutkimuksessamme vahvemmaksi kuin luokanopettajaopiskelijoiden. Käytännönläheisyys ja keskustelut koettiin merkittävimmiksi osa-alueiksi minäpystyvyyden vahvistamiseksi. Lisäksi tutkimus osoittaa, että erityisopettajaopiskelijat ovat tyytyväisempiä opintoihinsa inklusiivisesta koulutuksesta. Tutkimus painottaa, että inklusiivinen koulutus tulisi huomioida paremmin opettajakoulutuksessa.