JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Nykyisistä maaeläimistä kolmella norsulajilla on suurimmat aivot. Aivojen rakenteista aivokuori, ohimolohkot, pikkuaivot ja hajuepiteeli ovat norsuilla erityisen suuret ja kehittyneet. Norsujen aivojen hermosolujen kokonaismäärä on kolminkertainen ihmisen aivoihin nähden, mutta niiden jakautumisessa aivojen osien välillä on suuria eroja. Rakenteelliset yhtäläisyydet paremmin tutkittujen, älykkäinä pidettyjen nisäkkäiden välillä viittaavat myös älykkään käyttäytymisen konvergenttiin evoluutioon näissä toisilleen evolutiivisesti kaukaisissa nisäkäsryhmissä.

Erilaiset älykkyyden määritelmät korostavat esimerkiksi eläinyksilön ongelmanratkaisukykyä, sen kykyä ymmärtää asioiden välisiä suhteita sekä kykyä käyttää omia vahvuuksiaan ja opittuja, monimutkaisia käyttäytymismalleja sopeutuakseen ympäristöön. Älykkyyttä ei voida mitata suoraan, mutta sen arvioimiseen on kehitetty useita mittareita, kuten enkefalisaatio-osamäärä. Eläinten älykkyyden tutkimus perustuu sekä luonnonvaraisten ja vankeudessa elävien eläinten käyttäytymisen havainnointiin että kokeellisten asetelmien käyttöön.

Norsuja pidetään isojen ihmisapinoiden ja valaiden tavoin erittäin älykkäinä nisäkkäinä, vaikka niiden älykkyydestä onkin kertynyt tutkimuksien tekniseen toteutukseen liittyvien vaikeuksien takia vähemmän tutkimustietoa. Tähänastisten tutkimusten perusteella ne ovat tietoisia itsestään, valmistavat ja käyttävät työkaluja, tekevät yhteistyötä toistensa kanssa, viestivät monipuolisesti keskenään ja elävät monimutkaisissa yhteiskunnissa. Erityisesti norsujen ajattelu- ja ongelmanratkaisukykyjä koskevat tutkimustulokset viittaavat pitkälle erikoistuneeseen älyyn. Yleinen uskomus norsujen muistin erinomaisuudesta on saanut vahvistusta tieteellisestä tutkimuksesta. Poikkeuksellisia piirteitä norsujen sosiaalisessa käyttäytymisessä ovat monikerroksisin ihmisen ulkopuolelta tunnettu yhteiskuntarakenne, kohdennetun auttamisen yleisyys sekä niin sanotut “kuolemanrituaalit”.

Norsueläinten alkukoti on sademetsissä, mikä on vaikuttanut nykyisten norsujen kognitiivisten toimintojen kehitykseen. Pitkälle erikoistuneen älyn arvellaan kehittyneen eräissä eläinkunnan kehityslinjoissa vasteena ympäristön haasteisiin, kuten ravinnon löytämiseen. Nykyisten norsujen ja ihmisen kantamuodot ovat levittäytyneet metsistä avoimille savanneille suunnilleen samaan aikaan, mikä lienee vaikuttanut samanlaisten käyttäytymispiirteiden, kuten työkalujen käytön ja monimutkaisen sosiaalisuuden ilmaantumiseen molemmissa kehityslinjoissa.