JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Globaalimuutos on merkittävä uhka luonnon monimuotoisuudelle. Geodiversiteettiin kohdistuu kielteisiä vaikutuksia, jotka ovat osin suhteellisen pysyviä. Geodiversiteettiä esiintyy eri mittakaavoilla, mutta paikallistason tutkimusta ei ole juurikaan tehty. Geodiversiteetin kvantifioinnissa voidaan hyödyntää biodiversiteetin tutkimuksessa yleisesti käytettyä alfa (α)-, beeta (β)- ja gamma (µ)-diversiteetin näkökulmaa. Mittaus kohdistuu eliölajien sijasta erilaisiin geokohteisiin, mikä on uusi tapa kvantifioida elotonta luontoa.

Tutkielmassa tarkasteltiin, millaisista geokohteista Saariselän paikallistason geodiversiteetti muodostuu ja millaista se on alfa, beeta ja gamma -tasoilla arvioituna. Neljältä pohjoisboreaaliselta metsänrajametsän vaaralta kerättiin visuaalisen havainnoinnin menetelmällä geodiversiteettiaineisto elokuussa 2022. Aineisto koostui geodiversiteetin eri osa-alueisiin kuuluvista erilaisista geokohdehavainnoista. Yksittäisen tutkimusalan geokohteita mittaava alfa-geodiversiteetti kvantifioitiin keskiarvokuvaajien, niiden tilastollisen testauksen ja akkumulaatiokäyrien avulla. Tutkimusalojen välistä geokohteiden vaihtelua mittaava beeta-geodiversiteetti visualisoitiin NMDS-kuvaajalla (non-metric multidimensional scaling) ja kvantifioitiin Jaccardin dissimilariteettiarvojen kautta. Alfa- ja beeta-geodiversiteettiä tarkasteltiin vaarakohtaisesti ja eri ilmansuuntiin sijoittuvilta tutkimusalagradienteilta. Niiden osalta testattiin spatiaalinen autokorrelaatio. Gamma-geodiversiteetti kvantifioitiin laskemalla koko tutkimusalueelta havaittujen erilaisten geokohteiden kokonaismäärä.

Saariselän paikallistason geodiversiteetti oli verrattain homogeenista muodostuen yleisimmin vain tietyistä geologisista ja geomorfologisista geokohteista, kuten moreenista ja fysikaalisesta rapautumisesta. Paikalliset olosuhteet huomioiden tulokset olivat odotettuja. Geodiversiteetti oli myös melko alhaista tutkimusalakohtaisen alfa-geodiversiteetin ollessa yleisimmin kaksi. Siitä huolimatta alfa, beeta ja gamma -tasojen kautta saatiin tarkempaa tietoa paikallistason geodiversiteetin vaihtelusta ja sen erityispiirteistä. Tulokset osoittivat, että alfa, beeta ja gamma -tasojen kvantifiointi soveltuu geodiversiteetin tutkimukseen ja käytettäväksi myös pienellä tutkimusalueella. Tietoa tarvitaan esimerkiksi elottoman luonnon kestokyvyn arviointiin suhteessa käyttöpaineisiin ja geosuojelun kohdentamiseen. Lisäksi alfa, beeta ja gamma -tasojen soveltaminen biodiversiteetin ja geodiversiteetin tutkimukseen voi viedä luonnon monimuotoisuuden tutkimusta yhdenmukaisempaan suuntaan.