JultikaUniversity of Oulu repository

Abstract

In this thesis, it was demonstrated through simulated coronary angiography that the radiation doses to the lower extremities of unprotected radiology and cardiology staff can be estimated based on their chest dose. While strong linear relationships and very significant correlations exist between the accumulated doses regardless of imaging settings, the accuracy of predictions diminishes with lower radiation exposure. The estimation of dose rates is relatively accurate for physicians but less precise for other staff. For radiographers, predicting a specific radiation dose rate is impractical because the dosimeter’s measurement threshold may not be exceeded, but it can reasonably be assumed to be very low due to the substantial distance from the patient. Implementation of protective measures effectively reduces lower extremity doses below measurable levels. Consequently, establishing relationships between chest and lower extremity doses becomes challenging in such cases but it results in minimal health risks. To accomplish this, attention should be paid to prevent radiation leakage towards the lower extremities, which may necessitate the use of adjustable-height curtains or exploring alternative solutions to prevent the leakage.

Without shielding physicians’ lower extremity doses were 2050% higher than their chest doses, with the highest doses recorded on their knees and lowest on the toes. The umbilicus dose of the physician was 10% higher than the chest dose. For anesthetists the knee dose was 80% higher than the chest dose. Other staff members experience lower knee doses compared to their chest doses possibly influenced by the X-ray tube’s positioning, but their overall doses were significantly lower than those of anesthetists, or especially physicians. Individual procedures or incorrect practices, such as using a protective table curtain that is too short or elevating the patient table too high may have a substantial impact on the average lower extremity doses.

Alaraajojen annosriippuvuus rintakehän annoksesta, etäisyydestä potilaasta, sekä kuvantamisasetuksista kardiologian ja radiologian henkilökunnalla

Tiivistelmä

Tässä opinnäytetyössä simuloidulla koronaariangiografiatoimenpiteellä osoitettiin, että suojautumattoman radiologia- ja kardiologiahenkilökunnan alaraajojen sädeannokset voidaan arvioida heidän rinta-annoksensa perusteella. Kumuloituneiden annosten välillä on voimakkaat lineaariset riippuvuudet ja erittäin vahvat korrelaatiot kuvantamisen asetuksista riippumatta, mutta ennustamisen tarkkuus heikkenee, kun henkilökunta altistuu pienemmille annoksille. Alaraajojen annosnopeuden arviointi on suhteellisen tarkkaa lääkäreille, mutta vähemmän tarkkaa muulle henkilökunnalle. Röntgenhoitajan tarkan annosnopeuden ennustaminen on epäkäytännöllistä, koska dosimetrin mittauskynnys ei välttämättä ylity, mutta annosnopeuden voidaan perustellusti olettaa olevan hyvin matala, koska etäisyys potilaasta on suuri. Säteilysuojautumistoimenpiteillä alaraajojen annokset putoavat mittauskynnyksen alapuolelle, jolloin rintakehän ja alaraajojen annosten välisen yhteyden selvittäminen ja annosten ennustaminen estyy, mutta jolloin alaraajojen annokset altistavat suhteellisen vähäisille terveysvaikutuksille. Jotta tämä saavutetaan, on kiinnitettävä huomiota, ettei säteilyä pääse vuotamaan alaraajoihin, mikä voi edellyttää korkeussäädettävien suojaverhojen käyttöä, tai muita säteilysuojelutoimenpiteitä.

Ilman säteilysuojaimia lääkäreiden alaraajojen annokset olivat 20–50 % korkeampia, kuin heidän rinta-annoksensa: korkeimmat annokset mitattiin heidän polvissaan ja alimmat varpaissaan. Lääkärin napa-alueen annos oli 10 % korkeampi, kuin hänen rintakehän annoksensa. Anestesiahenkilön polven annos oli 80 % korkeampi, kuin hänen rinta-annoksensa. Muiden henkilökunnan jäsenten polven annokset olivat pienempiä verrattuna heidän rinta-annoksiinsa, mihin voi vaikuttaa röntgenputken asettelu, mutta heidän annoksensa olivat merkittävästi pienemmät kuin anestesiahenkilöllä, tai erityisesti lääkäreillä. Yksittäiset toimenpiteet, tai virheelliset käytännöt, kuten liian lyhyen suojaavan verhon käyttäminen potilaspöydän reunalla, tai potilaspöydän liian korkealle nostaminen, voivat vaikuttaa merkittävästi keskimääräisiin alaraajojen annoksiin.–