JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella suomalaisten ammattiteatterinäyttelijöiden äänioireita, niiden esiintyvyyttä sekä äänioireiden ja äänenavausten välistä yhteyttä. Kiinnostuneita oltiin myös siitä, kuinka usein teatterinäyttelijät avaavat ääntään, millaisia tehdyt äänenavaukset ovat laadultaan ja kuinka hyödyllisiksi näyttelijät itse kokevat ne.

Tutkielma toteutettiin sähköisenä Webropol-kyselynä, johon osallistui 36 sisäänotto-kriteerit täyttänyttä ammattiteatterinäyttelijää. Äänioireita kartoittavana osiona käytettiin Simbergin ym. (2001) kehittämää kahdeksankohtaista äänioirekyselyä. Aineistoa analysoitiin sekä laadullisin että parametrittomin tilastollisin menetelmin. Näyttelijöiden äänioireille laskettiin niiden esiintyvyyttä kuvaavat summamuuttujat, joita vertailtiin keskenään. Näyttelijöiden tekemiä äänenavauksia kartoitettiin määrän, yleisyyden, keston ja sisällön suhteen. Äänenavausten yleisyyden ja näyttelijöiden äänioireiden kokonaisesiintyvyyden välistä yhteyttä tarkasteltiin tilastollisesti Spearmanin järjestys-korrelaatiokertoimen avulla. Näyttelijöiden iän, sukupuolen, ammatillisen kokemuksen, viikoittaisen äänityön määrän sekä äänihäiriöhistorian vaikutusta tuloksiin tarkasteltiin Mann-Whitneyn U-testillä.

Suomalaisilla ammattiteatterinäyttelijöillä esiintyi äänioireita ryhmätasolla maltillisesti, mutta väestötasoon verrattuna moninkertaisesti. Lähes puolet näyttelijöistä oli uransa aikana käynyt lääkärin tai puheterapeutin vastaanotolla äänioireiden vuoksi ja enemmän kuin joka kolmas koki vähintään kahta kartoitettua äänioiretta viikoittain tai lähes joka viikko. Kartoitetuista oireista äänen väsymistä ja painuneisuutta tai käheyttä aamuisin raportoitiin näyttelijöiden joukossa eniten; iältään vanhemmilla näyttelijöillä esiintyi nuorempia tilastollisesti merkitsevästi vähemmän äänioireita. Kaksi kolmesta näyttelijästä avasi ääntään lähes aina ennen äänellistä suoritusta, mutta tehdyt äänenavaukset olivat tyypillisesti lyhyitä. Näyttelijät tyypillisesti kokivat äänenavaukset hyödylliseksi äänensä hyvinvoinnin kannalta, vaikka näyttelijöiden tekemien äänenavausten yleisyyden ja äänioireiden kokonaisesiintyvyyden välillä ei tässä tutkielmassa esiintynyt yhteyttä.

Tulosten perusteella näyttelijöillä saattaa esiintyä väestötasoa runsaasti enemmän äänioireita, vaikka ryhmätasoinen esiintyvyys jäi tässä tutkielmassa melko matalaksi. Vain pieni osa äänioireita kokevista näyttelijöistä oli koskaan saanut ääniterapiaa. Äänihygienisen neuvonnan ja puheterapeuttien ääntä koskevan tietotaidon merkitys korostuu äänellään työtä tekevien näyttelijöiden ammattiryhmän äänen ongelmien hoidossa ja ennaltaehkäisyssä erityisesti silloin, kun kuntoutuksen resursseja on rajatusti. Äänenavauksen pitkäaikaisvaikutuksia on vaikeaa tarkastella kaikista muista ääneen vaikuttavista tekijöistä irrallaan, minkä vuoksi monipuolista jatkotutkimusta tarvitaan syvemmän ääniergonomisen ymmärryksen saavuttamiseksi.